Nyt kun on omia lapsia kaksin kappalein, sitä alkaa kovasti miettiä minkälainen oli itse pienenä ja mitä teki, miltä näytti jne. Kaikkea ei kuitenkaan muista ja osaksi harmittaakin, kun yleensä on vain ne valokuvat muistoina ja erilaiset tavarat, kun nykyään saa niin helposti videoitakin kuvattua. Ihan tuosta vaan puhelimella!
Kävimme viikonloppuna kyläilemässä minun kummassakin mummulassa eli lastemme isoisovanhemmilla. Ensin kävimme isäni vanhempien luona. Mummini on hiukan hassu ja haluaa myös muistaa nimipäivänä (joka minulla oli kuun alussa), joten hän antoi minulle mustan dvd-kotelon. Hiukan sitä ensin ihmettelin ja mietin että "mitähän suvun meininkejä tähän on kuvattu." Mutta sitten pappani aukaisi suunsa ja sanoi: Eipähän tarvitse tuon katsomisen jälkeen miettiä mistä A on vilkkautensa perinyt" :D
A on siis esikoisemme, tyttäremme, jolla riittää vauhtia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja aina on sana hallussa! :D Mummi ja pappa olivat siis saaneet TODELLA vanhan videokameran nauhan muutettua jossain liikkeessä dvd:ksi, joka oli minusta. Kaksi, painotan KAKSI tuntia minusta! Oli huikean hauskaa nähdä itsensä noin kaksi, kolme vuotiaana temmeltämässä videolla, koska eihän itsellä ole tuosta ajasta minkäänlaisia muistikuvia.
Ja voitte kuvitella, että minä ja tyttäreni olimme kuin kaksi marjaa. Samoja ilmeitä, elkeitä liikkumistapoja. On se hurjaa kuinka voi äiti ja tytär olla samanlaisia samanikäisinä! :D Tytärkin onnessaan katseli kanssamme kyseistä dvd:tä. Oli kuulemma hyvä elokuva. ;)
Tämän kyläilyn jälkeen menimme äitini äidin luokse. Mummu oli tietenkin ihana ruuat meille laittanut ja taas piti syödä, niinkuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Miksi se ruoka maistuu mummulassa aina niin hyvälle?
Mummulla kyläillessämme muistin, että oma äitini kyseli syöttötuolia, jonka saa kiinni pöytään. Ilmeisesti tätä kutsutaan myös matkasyöttötuoliksi. :D Tämä kyseinen tuoli oli kyllä meillä, mutta taloon muuttaessamme muistelimme, että veimme sen mummuni varastoon. Joten lähdettiin katsastamaan, jos tämä kyseinen tuoli löytyisi.
Varastolle päästyämme ymmärsin ettei tämä tuoli nyt taida tällä kertaa löytyä, kun oltiin kuitenkin ulkovaattet päällä ja siitä sitten lähdössä kotia kohti. Varasto oli kattoa myöten täynnä tavaraa (osittan aivan turhaa) joten päätin luovuttaa. Sovittiin mummun kanssa, että joku kerta tullaan ajan kanssa ja katsotaan koko varasto läpi ja mitä säilytetään vielä ja mitä laitetaan pois. Eihän se mummu yksin jaksa enää niitä raskaita patjoja, laatikoita sun muita nostella.
Mutta yhden aivan mahtavan löydön minä tein!
Minun oma mopo! Voi että osaa sitä iso ihminenkin olla mielissöön, kun löytää jotain arvokasta! Tunnearvoa voi tuollainenkin pieni mopo saada, kun sillä on ikää vajaa 30 vuotta! :D Onhan se hiukan pölyinen, likainen ja tussin jälkiä täynnä. Mutta kun ehtii niin pitää puunata mopo ajokuntoon!
Tämä ja ensi viikko on aika kiireisiä. Kovasti olen alkanut tuota liikuntaa lisäämään ja sain mummiltani hukka-kortin vuokralle kahdeksi viikoksi, joten yritän käydä mahdollisimman paljon siellä. On se vaan niin huikea paikka, ei voi muuta sanoa. Jos joskus rahaa on sen verran, että tuonne voi jäseneksi ryhtyä niin sen teen! :) Lenkillä vielä lisäksi aina välillä niin saa raitista ilmaa. Voi tämä kotona olevan äidin elämäkin olla kiireistä! :D
Tämä ja ensi viikko on aika kiireisiä. Kovasti olen alkanut tuota liikuntaa lisäämään ja sain mummiltani hukka-kortin vuokralle kahdeksi viikoksi, joten yritän käydä mahdollisimman paljon siellä. On se vaan niin huikea paikka, ei voi muuta sanoa. Jos joskus rahaa on sen verran, että tuonne voi jäseneksi ryhtyä niin sen teen! :) Lenkillä vielä lisäksi aina välillä niin saa raitista ilmaa. Voi tämä kotona olevan äidin elämäkin olla kiireistä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti