Täällä ollaan!

Huhhuijjakkaa tätä huisketta etten sanoisi. Kovasti on ollut kaikenlaista ja lisää vain tulee!

Mieheni pikkusisko muutti eteläsuomesta kissoineen ja koiran (meidän Viltsu) sekä tietenki avomiehensä kanssa takaisin tänne kotikonnuille. Mieheni oli tietenkin muuttoapuna (myös miehen toinen sisko, avomiehensä kanssa) ja lähtivät jo pe-iltana ajamaan etelää kohti. Lauantaina tulivat sitten iltapäivällä suurten muuttomäärien kera. 

Ja itse olin tietenkin sopinut tyttöjeniltaa lauantaille niin oli hässäkkätä kerrakseen. Mutta ihan hyvin me tytöt saatiin iltamat pidettyä, vaikka paikka vaihtui siinä tiimellyksessä :D siitä ehkä myöhemmin lisää. ;)

Meillä on pikkumies lähtenyt ihan tosissaan liikkeelle. Ryömimisellä aloitettiin ja nyt mennään sellaista hauskanlaista tyyliä. Polvet on ihan oikein konttausasennossa, mutta kädet menee kyynärpäillä eteenpäin :D Ja joka paikkaan noustaan seisomaan. Tällä hetkellä näyttää Ikean pikkuinen lasten jakkara olevan tosi kiva. Ja tänään ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös pesukonetta katsoa lähempää!

Kehitys on ollut ihan huikeaa muutamassa viikossa. Kauhea kiire joka paikkaan ja mikä vauhti! :D Sisko kovasti häärää ympärillä ja pitää velusta huolen <3

Mitäs sitä muuta meidän arkeen...no saatiin miehen sisko tosiaan lähemmäksi, niin on ollut aamuisin lenkille kaveri aina tyttären kerhon ajaksi. :) tuleepa tehtyä ihan eripituisia lenkkejä kuin yksikseen! :D

Italia-iltamat olisi tulossa enskuun puolella, joten niitä odotellaan jo kovasti.

Rakennusajasta ajattelin myös pienen todella supistetun jutun kirjoittaa, kunhan saan sen järkevästi kasattua. :D lähinnä hiukan minkälaisessa ajassa on saatu koti valmiiksi.

Myös hiihtoloman reissusta päivitystä tulossa! :)

Toivotaan, että ilmat paranee ja pääsee pyöräilyhommiin! Me tyttären kanssa odotetaan ihan into-piukeena niitä kelejä!

Mukavaa alkanuta viikkoa kaikille! :)

Ihana kun olet olemassa!

Liian harvoin sitä tulee sanottua ja jokus jää myös käyminen. Läheisten kanssa yhteydenpito on hurjan tärkeää. Itse olen kova kyläilemään ja mielellään nyt kun on kotona lasten kanssa, käykin kyläilemässä. Tietenkin päiväsaikaan kyläily on hankalaa, jos on töissä muut. Mutta omien isovanhempien luona tulee käytyä. He ovat aina niin hyvillään kun käy. :)
Monesti kuitenkin huomaa, että tämä kiireinen arki vie voimia ja ei sitten jaksakkaan lähteä mihinkään, kun olisi aikaa. Välillä kuitenkin täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä! Kuitenkaan koskaan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu. Ja soittokin riittää monesti! Ihana kuulla toisen ääntä ja vaihtaa kuulumisia.

Isi ja poitsu <3

Minä kuulun tähän out -ryhmään, joka ei ole facebookissa. Aikanaan tuli vain mitta täyteen sen homman kanssa, kun osa oli sitä mieltä että siellä pitäisi istua vähän väliä ja sitä kautta vain saa kiinni. Puhelin on kuitenkin olemassa, niin itse ajattelee että se joka haluaa pitää yhteyttä, niin soittaa tai laittaa viestiä.
Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka vielä käyttää puhelinta soittamiseen ja viestittelyyn. :D Ehkä olen vähän vanhanaikainen ja tylsä, mutta tuntuu ettei aika riitä facebookissa istumiseen.
Eikä oikeastaan enää edes kiinnostus riitä siihen. Tämän bloginkin kirjoittaminen onnistuu, kun olen valmiiksi jo aloittanut muutamia kirjoitelmia ja sitten täydennän niitä. Oikeastaan pakkokin tehdä niin, kun tämä aika on yleensä rajallinen. :D Illalla kun lapset nukkuvat, niin kirjoittelen niin paljon kun ehdin ja jaksan.

Moni pitää ahdistavana ja liian tiiviinä varmasti minun ja mieheni yhteydenpitoa. Olemme mieheni kanssa  olleet yhdessä yhdeksän vuotta ja ei taida olla päivääkään ettemme olisi olleet yhteyksissä. Näin arkisinkin, kun hän on töissä ja minä kotona lasten kanssa, yleensä soitamme toisillemme päivän aikana.
Jotenkin se tuo turvaa, kun kuulee toisen äänen ja huomaa että kaikki on hyvin.
Viime aikaiset uutiset kaikista perhesurmista ja muista jotenkin hämmentävät, eikä niitä meinaa ymmärtää ollenkaan. Mutta ihana, että ihmiset tarjoavat auttavaa kättään ilman mitään korvausta. Itsekin olen miettinyt tukiperhe-toimintaa vakavasti.

Tytär ja minun veljet <3

Ja kaikista tärkeintä on muistaa sanoa rakkailleen kuinka tärkeitä he ovat, kuinka heitä rakastaa ja kuinka ihania ne ovat. Itsekkään en tätä liiaksi tee, joten täytyy tätä hiukan harjoitella! Kerran päivässä jokin ihana asia murusista piristää päivää. <3 Ja viettäkää paljon aikaa yhdessä. Varsinkin kun on nyt näitä pyhiä ja lomia. Toivon mukaan kaikilla edes jonkun verran.

Mukavaa alkanutta viikkoa!