Rintatulehdus!

Voi tätä tuskaa! Voin kertoa, että nyt sattuu! Ma-Ti yönä alkoi tämä kipu. Ihan kauhea. Kosketusarka koko toinen rinta. Syöttäminen sattuu, pumppaaminen sattuu. Auta armias jos joku vahingossa osuu, edes hipaisee! Tekisi mieli hiukan voimasanoja käyttää vaan ei, ei pysty. Liian  pieniä korvia kuulemassa.

No, kaikesta huolimatta yritin käydä vähän ulkona lasten kanssa. Minulle helpompi kun saa isompi muksu energiaa purkaa ulkona, niin sisällä hiukan rauhallisempaa. Ehkä. :D Enpä kyllä muista milloin viimeksi olisi tällaisesta kivusta kärsinyt. Luin jostain että jos muu perhe on flunssassa, niin monesti imettävälle äidille voi tulla rintatulehdus. Ilmeisesti meille kävi juuri näin. Muulla perheellä on olly flunssa. Miehellä ja kuopuksella edelleen. Ja minä sain tämän ihana tulehduksen!

No, täytyy kiittää ettei ole kuumetta, joka vie loputkin voimat. Eikä kuumota tai ole tukkeutuneita tiehyeitä. Ei ainakaan niin, että niitä tuntuisi kun tunnustelee rintaa. Pienenä piristyksenä tälle postaukselle vähän ulkoilukuvia, meidän pihalta ja läheiseltä pururadalta.

Pakko kertoa myös esikoisen kivi-ystävästä. :D Raukka kun toisella ei ole naapurissa heti kavereita ja velipoika on vielä niin pieni ettei ole leikkijäksi. Niin tyttö keksi itselleen kivikaverin! Sitä kiveä se on kannellut ulkona jokapaikkaan ja ilman sitä ei voi liikkua mihinkään! :D Jotenkin niin hellyyttävää kun toinen yrittää kaveria keksiä. :) <3

Hienosti näkyy lapsen jaloissa meidän johdot. :D jouluvaloja varten on hiukan asennukset jääneet huonosti esille. Nolo! :D

Hiukan joulua, ihan vähän vain

No jouluhan se tulee. Ei ihan vielä, mutta kohta! Niinkuin tyttöni ruukaa sanoa. :) Kovasti on poltellut sormia jouluvalot ja kaikki. Osa tavaroistamme on vielä anoppilan varastossa ja mies kävi hakemassa joulukoristelaatikot sieltä. Voi sitä riemua mitä se sai aikaan tyttäressämme! Kaikki piti heti katsoa ja levittää ja ihmetellä. Ja miettiä tietetenkin minkä voisi mihinkin laittaa. :)

Muutamia koristeita ja valoja on tullut laitettua. Ulos saisi laittaa enemmänkin, kun emme omista ulkovaloja vielä ollenkaan, mutta on siellä sentään kuusessa yhdet valot ja parvelleella yhdet! :D Meillä kun täällä "korvessa" ei ole katuvaloja omalla tiellä ollenkaan. Toisaalta, onhan lähempänä kaupunkiakin monia teitä, joita ei ole valaistu ollenkaan. :)

Kokoajan laitan projektia lisää miehelle, että mihin voisi laittaa ja mitä. Hirveästi syyhyttää laittaa jo aivan kaikki, mutta ehkä ei ihan vielä. :) On siinä kovasti hommaa miettiä, että mihin kohtaa sitä haluaa minkäkin valon yms. Ja itse kun haluaisi kaikki tänne alakertaan, kun yläkertaa emme oikeastaan käytä kuin tavaran säilytykseen. Ja jumppaamiseen! :D Crossari sijaitsee yläkerrassa siis.

Laitoimme tosiaan myös ulos valoja ja niistäkin tietenkin kuvaa alapuolella. :) Toisaalta niin mukavaa kun tulee pimeää, mutta lumi saisi pysyä maassa! Kyllä tuo niin ihanasti valoa ulos päivisinkin kun on lunta. Ja oikein haluaakin mennä ulos! :)

 

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Rooster

Keskustaan jo jokin aika sitten tullut uusi kahvila, josta sain vasta hiljattain tietää. Rooster. Meni ensin tietenkin sekaisin kun luulin että kyse on Janne Pekkalan paikasta Fat Rooster. Mutta nämä ovatkin kaksi ihan eri paikkaa!

Paikka näytti päällepäin aika pieneltä ja mietittiin jo että miten mahdutaan sisään kun poika on kärryissä. No, ulko-ovi voi pettää ja sisältä avautui paljon tilaa! Eli hyvin onneksi mahduimme! :)
Kerrankin kun on koko perheen voimin mahdollista käydä jossain kahvilassa, niin käytiin! Kiitos autotallin lattiavalun, kun miehellä oli sen takia vapaa ja aamupäivästä oli jo homma hoidettu! :D

Rooster oli hauskan retro paikka ja luomua suosivat. Minusta oli ihanaa kun tuolit eivät kaikki olleet pöydissä samanlaisia. Ja ne olivat käytettyjä. Kierrätystavaraa oli muutakin. Se tuo aina hiukan sellaista vanhan tunnelmaa. Itse tykkään. :)
Lamput olivat myös aika hauskat. Niihin oli lapset (ja varmaan aikuisetkin) saaneet piirrellä kuvia ja ne olivat sitten kiinnitetty nipsuilla lamppuun. Ei tule jokapaikassa tällaisia lamppuja vastaan! :D

 

Ruoaksi tilasimme ateriat. Mies otti fish & chips ja itse otin tavallisen hampurilaisaterian. Miehen annoksesta en edes muistanut ottaa kuvaa, mutta omastani otin! Oli kyllä todella hyvää! Hintaluokaltaan oli aika lailla Amarillon tasoista, että ei nyt mitään kalleinta mahdollista mutta ei myöskään halpaa (luomu varmaan myös vaikuttaa asiaan).

 

Ranskalaisista tykkään juuri tuollaisina, eivätkä ne ole niitä aivan ohuita löllöjä. Niissä saa olla kokoa ja päissä näkyy hieman perunankuorta. Ei tarvi syödäkkän niin monta kun on vähän isompia pottuja! :D Mutta oli kiva tunnelma ja kiva käydä arkipäivänä, kun ei ollut tupaten täynnä koko paikka. Suosittelen! :)

Intia-iltamat

Olemme yhden ystäväpariskuntamme kanssa ottaneet hiukan haastetta elämään! :D sellaista mukavaa haastetta! :D Vietämme noin kerran kuussa yhdessä iltaa. Illan tarkoituksena on että toinen pariskunta tekee pääruoan ja toinen jälkiruoan. Pääruoan tekijöiden luona aina illastetaan, jottei ruuan tuominen mene liian hankalaksi.

 

Haastetta tähän ruoanlaittoon antaa se, että päätämme aina jonkin aiheen illallemme. Tällä kertaa päätimme tehdä intialaista ruokaa. :) Me teimme tällä kertaa pääruoan, joten vietimme iltaa meillä. Teimme yllättäen kanaa, koska hirveästi ei mitään liharuokia intialaisista löytynyt ja miehet ei välttämättä niin kasvisruoille lämpene. :D Ohjekin taisi olla tyyliin, kanaa intialaisittain. Löysimme uuden voimakkaamman mausteenkin, josta tykkäsimme! Tandoorisaucea laitettiin kanan sekaan ja oi että oli hyvää! :) tuli siihen toki muutakin ja kaikki kyllä tykkäsi! :) mukavaa potkua oli ruoassa!
Kattaukset on ihan mitä kaapista löytyi, joten niihin ei liity mitään intialaista.

Ystäväme tekivät jälkiruoan ja oli ihanaa. Eksoottinen nimikin tältä jälkiruoalta löytyi eli Mansikka-Shrikhand. Tästä ei valitettavasti ole minkäänlaista kuvaa.

Aika kului nopeasti ja ruoka oli hyvää! Sekä pää- että jälkiruoka. :) Ensi kerralla olisi tarkoitus sitten mennä ystäviemme luo ja he tekevät pääruoan vuorostaan. Aiheena meillä seuraavaksi on Italia. Saa nähdä liittyykö pääruokaan pasta jollain tavalla ;) tai ehkä pizzaa. ;P

Kesken syönnin en edes muistanut ottaa kuvia, kun oli niin järkyttävän kova nälkä! :D Eli ei ehtinyt kuvia ottaa. Mutta kuvia on kuitenkin kattauksesta ja itse ruuanlaitosta. Kokeilin muuten itse tehdä myös naanleipää. Oli hyvää ja muutkin tykkäsivät! :) Eikä ollut mikään vaikea tehdäkkään! Ihana kun tällä tavalla tulee kokeiltua erilaisia ruokia eikä tule aina laitettua sitä kanaa ja riisiä, makaroonilaatikkoa tai pinaattikeittoa! :D


Nyt täytyy alkaa kutsujen järjestelyihin! Mukavaa torstaita kaikille! :)

Maalla on mukavaa!

Itse olen ulkoilmasta nauttiva ihminen, eikä pieni sade tai pakkanen haittaa laisinkaan. Varsinkin kun on kaksi mukeloa, joista toinen siinä iässä että tarvii joka päivä hiukan ulkoilmaa, niin on oikein hyvä että äitikin tästä tykkää. :D

Syyskuun lopulla menimme käymään mummuni (äidinäiti) synnyinkodissa. Paikka on jätetty ihanasti vanhanaikaiseksi ja on olemassa mm. ulkohuussi, puusauna, iso leivinuuni pirtissä jne. Paikka huokuu vanhaa aikaa ja jotenkin sinne on aina ihana palata uudestaan. Monesti lapsuudessa kävi mummun mukana siellä ja nyt sitten oman perheen kanssa.

Syyskuunloppu on sadonkorjuun aikaa. Syy miksi lähdimme maalle oli potunnosto. Itse lapsena tykkäsin tästä ajasta kun sai traktorin perässä juosta ja kerätä pottuja minkä kerkesi. Ja kuten voitte kuvitella likainenhan sitä oli päästä varpaisiin! :D miten ihanaa onkaan pellossa myöriä!

Tyttöni kyseenalaisti ennen maalle lähtöä monta kertaa potunnoston ja kyseli miten se oikein tapahtui. Minä yritin selittää, että traktorilla ensin ajetaan pellon poikki ja sillä on perässä sellainen aura, joka tekee uoman peltoon ja siellä on pottuja. Tyttö ei meinannut ymmärtää ja mietin että löytyisikö kenties jostain videota kyseisestä hommasta.

Kiitos youtuben, löytyi! :D ja sitä videota piti monta kertaa katsoa uudestaan ja uudestaan ja voi kuinka hauskalta se homma näytti.

Voitte kuvitella kun pottua alettiin nostamaan mikä riemu nelivuotiaalla oli! Kerrankin sai oikein luvan kanssa möyriä ja kaivaa ja penkoa! Voi sitä iloa! :) Välillä piti käydä syömässä ja sekin piti tehdä kiireellä, koska piti päästä takaisin hommiin! Ensi kesänä olisi taas ihana käydä ko. paikassa ja syksyllä tietenkin, potunnostoon! ;)

Minä = huono lukija

Olen erittäin huono ottamaan kirjaani käteen. En tiedä johtuuko se siitä, että olen oikeasti vain niin laiska vaiko siitä että tuntuu etten löydä itselleni sopivaa luettavaa. Mutta tähän on ehkä jopa tulossa muutos!
Tytön ollessa kerhossa käyn yleensä lenkillä. En kuitenkaan jaksa ihan kolmea tuntia tallustaa missään, niin olen nyt useamman kerran pysähtynyt kirjastoon hetkeksi. Yleensä olen lainannut tytölle jotain kirjoja, mutta tällä kertaa katsoin myös hiukan itsellenikin jos vaikka löytyisi. Ja kerrankin! Ihan itse löysin itselleni hyvän kirjan!

Kyseinen kirja on nuorisolle tarkoitettu romaani, mutta kuka sen määrittelee mitä luen? Voinhan lukea vaikka lastenkirjoja jos sitlä tuntuu! :D Löysin Marja-Leena Tiaisen kirjoittaman Kahden maailman tyttö. Kirja kertoo tytöstä, joka elää sukunsa armoilla. Aikanaan pakolaisena tullut perheensä kanssa Suomeen oleva tyttö on kuin vankina kotonaan. Isä ja isoveli vahtivat jokaista liikettä, eikä ainoastaan nämä kaksi vahdi, vaan kaikki jotka ovat tuttuja ja kuuluvat samaan uskontoon. En halua kertoa enempää, koska itse en olisi ainakaan halunnut liikaa pajastuksia. Oli niin mahtavasti kirjoitettu kirja. :)

Kirja veti minut niin mukanaan, että en melkein malttanut nukkumaan, vaikka toinen silmä oli jo kiinni. Aivan huikea tarina ja varmasti tällaista on edelleen olemassa näinä päivinä jossain päin. Välillä itketti ja välillä nauratti. Niinkuin ilmeisesti kirjan oli tarkoituskin. :) Tällaisia kirjoja kun löytäisi jostain lisää!
Ehkä minulle parhaiten sopii kirjat, joissa on ns. tositapahtumiin liittyviä asioita. Seurataan jonkun henkilön elämää ja sen vaikeuksia ja kuinka niistä selvitään.
Eikö tämä itse kelläkin ole jonkinlaista selviytymistä jonkin asian kanssa. :)

Saanko esitellä; Fröbelin Palikat!

Ja niinkuin otsikkokin kertoo jo kaiken. :D

Olimme lapsukaisten kanssa katsomassa palikoita ja olihan esikoinen mielissään! Ensin meinasi hiukan olla alkujäykkyyttä hommassa ja jännitti, mutta sutsisatsi sulatti tämän jännityksen ja sitten mentiin ja kovaa! :D
Ei voi kun hattua nostaa tälle orkesterille, kun jaksavat edelleen tehdä keikkaa! Muistaa itsekin kun käynyt kyseisen bändin konsertissa pikku tyttönä. Ihan huippua! :D

Minun ja lasteni lisäksi mukana oli siskoni oman tyttärensä kanssa ja ystäväni kahden muksunsa kanssa. Menoa riitti ja ensin siinä vähän jännitettiin kun oli mukana meidän 4kk, siskon 7kk ja ystävän 2kk vanhat muksut, että miten heidän korvansa kestävät. Mutta ihan turhaa huolehdittiin! Musiikki soi juuri sopivalla voimakkuudella eikä pienimpiäkään häirinnyt konsertti tai muiden lasten hälinä.

Tytärhän oli sitä mieltä, että ne setät oli tosi mukavia ja pitää päästä uudelleen palikoiden konserttiin! No, eihän sitä tiedä tuleeko enää konsertteja mutta toivotaan että tulee! Oli sen verran kova juttu meijän isommalle muksulle ja tulevaisuudessa olisi varmasti pienemmällekin! :)

Ajallisesti konsertti oli juuri sopivan pituinen. Konsertti alkoi ajallaan ja kesti noin tunnin. Tuttuja biisejä oli suurinosa eli suurinosa lapsista pystyi koko konsertin ajan osallistumaan laulamalla, leikkimällä ja tanssimalla.
Konsertissa oli myös mielestäni ihanat sellaiset kuin liikennemerkit, missä käskettiin vanhempien istua ja lapset saavat seistä! :) Ihanasti ajateltu lasten kannalta!

Ainut miinuspuoli oli aika, jolloin konsertti alkoi. Klo 18.30. Ja meiltäkin kun kestää reilu puoli tuntia ajaa paikan päälle. Ja kuten arvaatte, että paikalle on muutama muukin paikalle saapuessa parkkipaikkaa joutuu hetken etsimään ja lähtiessä odottamaan, kun porukka purkautuu ensin rakennuksesta ulos ja sitten parkkipaikalta. Olihan lapset kyllä väsyneitä kotiin saapuessa, mutta oli se sen arvoista! Lapset nautti ja äitit myös! :)

No onko tämä nyt se pysyvä talvi?

Ai että oli makia ilma kun lähti tytärtä viemään kerhoon. Voi kun ei millään olisi malttanut lopettaa lenkkeilemistä! :D vaa pakkohan se oli kaupan kautta lähteä sitten loppujen lopuksi kiertämään. Ei oo kiva syödä ruokaa ilman maitoa. Me ei vaa osata.

Kävimme taannoin tutustumassa uuteen kauppaan Ideaparkkiin, joka avattiin vasta. Kun oli perjantaina  avajaiset, niin heti lauantaina pyyhälsimme lasten kanssa katsomaat tätä kauppakeskusta. Äitini tuli myös mukaan ja kun asuu lähempänä Ideaparkkia, niin päätti tulla kävellen. Reipas. :)

Lisäksi mukaamme tuli siskoni tyttönsä kanssa, joten olimme oikein sankoin joukoin paikalla! :D

Kun saavuimme aamutuimaan paikalle, niin parkkipaikka oli jo tupaten täynnä. Kuitenkin sisään päästyämme oli tilaa liikkua jopa kaksilla kärryillä rinnakkain!

Olihan se iso paikka ja hirveästi kauppoja. Nyt on pohjoispuolellakin isompi kauppakeskus! Itse taisin vain olla jotenkin väsynyt (jälleen) kyseisenä päivänä, joten ei oikein edes jaksanut liikkeiden sisällä pyöriä. Tietenkin varmasti vaikutti sekin, että paikalla oli myös muutama muukin. :D ja porukka tosiaan lisääntyi mitä enemmän kello löi.

No, lenkki-ilmat näköjään vaihtelee kiitettävästi. Mutta nyt taas luvannut pakastuvaa, niin päästään hetkeks ainaki eroon hiekkalälly-pihasta! No, täytyy käydä lenkillä miten pystyy ja miten tuolla pääsee eteenpäin! Onneksi on sisällä tuo crossari niin voi tarvittaessa sillä rääkätä itseään! ;) Jospa meillekin kohta tulisi se oikea pysyvä lumi.
Miehenkin sain ylipuhuttua ja hän ripusti ensimmäiset jouluvalot ulos yhteen kuuseen! :) Tästä se jouluhulluus lähtee! :D

Äiti on vain vähän väsynyt

Saa äitikin olla joskus pahalla tuulella. Väsyttää kovasti eikä millään jaksaisi yhtään kiukuttelua tai vastoinkäymisiä. Arki kahden pienen kanssa voi olla välillä hyvinkin raskasta. Ja varsinkin kun kaikki asiat eivät riipu aina itsestä tai omista tekemisistä.

Itsessäni huomaan joskus, että nyt on aika saada hiukan omaa aikaa ennenkuin on liian myöhäistä. Kyllä ne lapset hetken pärjää isän tai vaikka mummun kanssa. Ja ei se huuto niitä riko, kaikki joskus huutaa. Ja pienempi kun ei osaa huolistaan vielä muuten kertoa.

Huomaan itsessäni piirteitä, että aina pitäisi olla lasten käden ulottuvilla, lähellä. Tietenkin kun nuorempi on 4kk ikäinen, niin hän vielä tarviikin paljon äitiä. Mutta kyllä isäkin on siinä!

Ja jos ei isä tai kukaan ole juuri nyt siinä, niin kaikista paras on pukea lapset ulos! Siellä saavat temmeltää energiaansa toivon mukaan hiukan vähemmäksi! :D

Olen nyt yrittänyt päivittäin ottaa myös hiukan itselleni aikaa. Jos ei muuten, niin käyn yläkerrass olevalla crosstrainerilla hiukan huhkimassa niin saa hiukan muuta tekemistä kuin lasten- tai kodinhoitoa. Ja voin kertoa, että tämäkin pieni hetki on hetki, joka tekee oikeasti hyvää!

Itsessäni olen siihen ollut tyytyväinen, että olen oppinut myöntmään kun väsyttää tai joku ärsyttää. Ennen sitä vain nieli kaiken ja oli paljon pahemmalla tuulella, kun ei saanut sanottua sitä ääneen. Helpottui paljon elämä kun sanoo oikeasti miltä tuntuu. Äitikin on ja saa olla väsynyt!

Esikoinen on niin ihana kun joskus nämä sanat suustani päästän, niin hän saattaa tuoda minulle sohvalle viltin ja peittelee ja sanoo, että levähdä vain, minä kyllä vahdin jos pikkuveli herää. Ihana murunen. <3

Kävimme pyhäinpäivänä viemässä sukulaisten haudoille ja ystäväni muistolle, ja tytär oli niin ihmeissään kynttilöiden määrästä. Mukana kuvia kyseiseltä reissulta. Tyttö totesi tullessamme hautausmaalle, että onpa täällä ihanan tunnelmallista! :D ja olihan se. Vaikka kylmä olikin niin pieni kävely raikkaassa ilmassa perheen kanssa teki oikein hyvää. :)

Kotona on sitten ihana lasten laitettua nukkumaan käpertyä omalle sohvalle ja ihailla takkatulta <3

Ristiäistuparit

Meillä oli elokuussa poikamme ristiäiset. Myös moni tuttumme ja sukulaisemme odotti tupareita, kun pääsimme tämän vuoden maaliskuussa muuttamaan omaan taloon, niin päätimme repäistä oikein kunnolla ja pitää tuparit ja ristäiset samana päivänä! Olihan sitä touhua ja tohinaa, mutta onneksi ei oltu yksin!

Ensin tuli miehelle jokin pakkomielle, että terassi pitää saada tehtyä ennen juhlia. Tietenkin ymmärrän tämän täysin, koska pihamme on täynnä hiekkaa. Joka paikassa on hiekkaa! Siksi meillä onkin kuistilla harja ja kihveli, koska joka ulkoilun jälkeen sen saa lakaista uudelleen. :D Eli siis terassi oli oikein ihana! :D

Vieraita tuli ja meni päivän aikana paljon, mutta jotenkin ihmiset ajoittivat tulonsa niin, että melkein kaikkien kanssa ehti kuulumisia vaihtaa! Ihanaa! Kerrankin sellaiset juhlat, joissa ehtii itsekin emäntänä ollessaan jutella! :)

Leipomuksia oli jos jonkinmoista ja apuna tietenkin taitava kälyni, ystäväni E ja monia muita. Käsiä ei todellakaan ollut liikaa! Vielä 15 minuuttia ennen ristiäisten aikana istuin wc-pytyn päällä vessassa, serkkuni laittoi minulle tekoripsiä(serkkuni laittoi myös hiukseni, mutta juuri ennen ripsiä! :D), enkä tiennyt mitä puen päälleni! :D Että näinkin ajoissa liikkeessä vaateasian kanssa!

Todella väärin tehty, tiedän. Itsekin kun olen hyvin päättämätön vaatteiden suhteen. Mutta toisaalta, oli vain hetki aikaa, niin ensimmäisten vaatteiden oli pakko kelvata! :)

Juhlat menivät kaikin puolin hyvin ja kävijöitä riitti yömyöhään asti. Loppuporukan kanssa saunottiin ja nautittiin grilliruoasta, salaatista ja herkuista mitä ristiäisistä jäi jäljelle. Tyttämme meni naapuriimme mummulaan yökylään, mutta poika jäi kotiin. Meidän vauvvallamme on niin hyvät unenlahjat, että toinen vain nukkui vaikka talo oli täynnä ihmisiä. :D ehkä sekin hiukan vaikutti ettei kukaan hulluna karjunut tai huutanut sisällä. ;)

Kun vihdoin päästiin miehemme kanssa nukkumaan, niin oltiinhan sitä väsyneitä! Onnellisia mutta väsyneitä! :) Poika oli saanut nimen ja tuparit saatiin pidettyä. Kumpikin piti vielä jälkeenpäinkin tätä järjestelyä hyvänä ideana. Ei tarvinnut kuin kerran laittaa ja leipoa ja sai kahdet juhlat pidettyä. :)

Starsshow!

Yksinkertaisesti sanat ei riitä kertomaan miten huikea show se oli. Aivan tajuttoman hyvä! Suosittelen kaikille lämpimästi kenellä tulee vain mahdollisuus nähdä. Itse menisin vaikka heti uudestaan jos voisin! Ja ensi vuonna on aivan pakko päästä katsomaan uudstaan, jos vain show jatkuu ensikin vuonna. :)

Jarkko on aivan hurjan taitava imitoija ja varmasti oli lähes sata eri artistia ja julkkista, mitä hän imitoi. Lavashow oli muutenkin hieno. Lavasteet upeat. Vau! Jarkon lisäksi imitoijana toimi myös ihana Laura Voutilainen.
Hän on niin upea ilmestys ja mikä ääni! Mies otti kuvan kun poseerattiin Lauran kanssa. :) Ja mikä hauskinta, kuvaan tuli vahingossa myös Janna Hurmerinta ja Krisse Salminen! :D kolme julkkista yhdellä iskulla! :D

Sibeliustalo oli oikein hieno paikka ja väliajalla piti ihastella rakennusta. Hienon ja kalliin näköinen! :D Näytös kesti yhteensä 2,5 tuntia johon kuului 30 minuutin tauko. Esitys oli sopivan pituinen ja kuopus kun oli ekaa kertaa noin pitkään äitistä erossa, niin voi sanoa että oli oikea valinta! Show vei niin mennessään, ettei siinä ehtinyt murehtia kun piti keskittyä esitykseen. Ja kyllä hoitajatkin olivat niin ihania ja mahtavia. Lapsilla ei ollut kyllä mitään hätää, hyvissä käsissä olivat! :)

Lisäksi esityksessä oli taustatanssijoita, jotka kruunasivat koko shown livebändin kanssa. Tanssijoina oli Tansii tähtien kanssa -ohjelmasta tutut Ansku Bergström, Katri Mäkelä, Matti Puro ja Marko Keränen. Marko oli myös tehnyt koreografiat esitykseen. :)

Harmitti kovasti kun kuvaaminen oli kielletty esityksen aikana. Hurjasti olisi tehnyt mieli ottaa kuvia! Mutta tämä "kunnon kansalainen" ei kehdannut ottaa ainuttakaan kuvaa itse esityksestä! :D toisaalta, ei siinä olisi kerennytkään kun piti esitystä seurata kokoajan. Silmä kovana! Ja lisäksi välimatka istumapaikoistamme lavan reunaan oli vaivaiset 2,5 metriä! Kiinni oltais jääty jos kuvia olisi otettu! :D Kuvat on tosiaan oikeastaan itse rakennuksesta ainoastaan.