Oi niitä aikoja!

Nyt kun on omia lapsia kaksin kappalein, sitä alkaa kovasti miettiä minkälainen oli itse pienenä ja mitä teki, miltä näytti jne. Kaikkea ei kuitenkaan muista ja osaksi harmittaakin, kun yleensä on vain ne valokuvat muistoina ja erilaiset tavarat, kun nykyään saa niin helposti videoitakin kuvattua. Ihan tuosta vaan puhelimella!

Kävimme viikonloppuna kyläilemässä minun kummassakin mummulassa eli lastemme isoisovanhemmilla. Ensin kävimme isäni vanhempien luona. Mummini on hiukan hassu ja haluaa myös muistaa nimipäivänä (joka minulla oli kuun alussa), joten hän antoi minulle mustan dvd-kotelon. Hiukan sitä ensin ihmettelin ja mietin että "mitähän suvun meininkejä tähän on kuvattu." Mutta sitten pappani aukaisi suunsa ja sanoi: Eipähän tarvitse tuon katsomisen jälkeen miettiä mistä A on vilkkautensa perinyt" :D

A on siis esikoisemme, tyttäremme, jolla riittää vauhtia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja aina on sana hallussa! :D Mummi ja pappa olivat siis saaneet TODELLA vanhan videokameran nauhan muutettua jossain liikkeessä dvd:ksi, joka oli minusta. Kaksi, painotan KAKSI tuntia minusta! Oli huikean hauskaa nähdä itsensä noin kaksi, kolme vuotiaana temmeltämässä videolla, koska eihän itsellä ole tuosta ajasta minkäänlaisia muistikuvia.

Ja voitte kuvitella, että minä ja tyttäreni olimme kuin kaksi marjaa. Samoja ilmeitä, elkeitä liikkumistapoja. On se hurjaa kuinka voi äiti ja tytär olla samanlaisia samanikäisinä! :D Tytärkin onnessaan katseli kanssamme kyseistä dvd:tä. Oli kuulemma hyvä elokuva. ;)

Tämän kyläilyn jälkeen menimme äitini äidin luokse. Mummu oli tietenkin ihana ruuat meille laittanut ja taas piti syödä, niinkuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Miksi se ruoka maistuu mummulassa aina niin hyvälle?

Mummulla kyläillessämme muistin, että oma äitini kyseli syöttötuolia, jonka saa kiinni pöytään. Ilmeisesti tätä kutsutaan myös matkasyöttötuoliksi. :D Tämä kyseinen tuoli oli kyllä meillä, mutta taloon muuttaessamme muistelimme, että veimme sen mummuni varastoon. Joten lähdettiin katsastamaan, jos tämä kyseinen tuoli löytyisi.

Varastolle päästyämme ymmärsin ettei tämä tuoli nyt taida tällä kertaa löytyä, kun oltiin kuitenkin ulkovaattet päällä ja siitä sitten lähdössä kotia kohti. Varasto oli kattoa myöten täynnä tavaraa (osittan aivan turhaa) joten päätin luovuttaa. Sovittiin mummun kanssa, että joku kerta tullaan ajan kanssa ja katsotaan koko varasto läpi ja mitä säilytetään vielä ja mitä laitetaan pois. Eihän se mummu yksin jaksa enää niitä raskaita patjoja, laatikoita sun muita nostella.

Mutta yhden aivan mahtavan löydön minä tein!

Minun oma mopo! Voi että osaa sitä iso ihminenkin olla mielissöön, kun löytää jotain arvokasta! Tunnearvoa voi tuollainenkin pieni mopo saada, kun sillä on ikää vajaa 30 vuotta! :D Onhan se hiukan pölyinen, likainen ja tussin jälkiä täynnä. Mutta kun ehtii niin pitää puunata mopo ajokuntoon!

Tämä ja ensi viikko on aika kiireisiä. Kovasti olen alkanut tuota liikuntaa lisäämään ja sain mummiltani hukka-kortin vuokralle kahdeksi viikoksi, joten yritän käydä mahdollisimman paljon siellä. On se vaan niin huikea paikka, ei voi muuta sanoa. Jos joskus rahaa on sen verran, että tuonne voi jäseneksi ryhtyä niin sen teen! :) Lenkillä vielä lisäksi aina välillä niin saa raitista ilmaa. Voi tämä kotona olevan äidin elämäkin olla kiireistä! :D

Taas taudin kourissa..

Kyllä vain. Meidän mussukat on taas kipipänä. Isompi ilmotteli flunssasta viime viikon sunnuntaina ja pienempi eilen. Isompi tietenkin vähä helpommalla päässyt ja kun hänelle on aikoinaan määrätty tuo avaavalääke, niin helpottaa neitin hengittämistä.

Tosiaan esikoisen vauva-aikana flunssakierrettä oli ja se pirulainen meni aina sinne hengitysteihin. Muutamia kertoja kun käytiin spiiraa hengitteleen päivystyksessä, niin saatiin sitten kotia oma piippu. On kyllä ollu paljon rennompi olo, eikä aina hirvee paniikki, kun näyttää siltä että nenä vuotaa. Tietää, että itse osaa olla avuksi kun antaa lääkettä. Ja aika herkästi on kyllä annettukin. Neitillä yleensä ku nenä alkaa tippaseen, niin kohta on flunssa. Tai "plunssa" niinkuin neiti itse sanoo. :)

 

Pikkumiehellä onkin sitten vähän eri juttu. Tauti iski vähän myöhemmin häneen, mutta hankala on ollut pienen olo. Nenä kokoajan tukossa ja kun ei vielä osaa tuota niistämisen jaloa taitoa. Nenäimuria on kyllä käytetty, mutta ei sitäkään kokoajan kehtaa kun eihän se pienestä mitään mukavaa hommaa ole.

Kovasti on vicksiä laitettu vanulappuihin ja sängyn alle. Nostettu sängynpäätyä. Tänään meidän täytyy varmaan poiketa tohtorilla, jos ei olo parane. Lämpöinen on poika ja korvaakin rappaa. Niin huonovointisen oloinen välillä että ihan myötätunnosta itselläkin ruokahalu hukassa. :/

Pikkupotilas <3

Ja öitä on valvottu täm viikko. Ja huomaa kyllä äiskän silmänalusista aika hyvin, voin kertoa! :D No, lapset on niin pienen hetken pieniä. Täytyy olla lähellä silloin, kun he eniten sitä tarvitsevat. <3 Mutta nyt täytyy jotain äpöstettävää kehitellä ite kullekin. Toivotaan, että tauti menee pian ohi!

Pistäkäähän lämpimästi vaatetta ulos! Mukavaa viikonloppua!

Leffaan!

Käytiin tänään leffassa piiitkästä aikaa. Ekaa kertaa tälle vuotta! :D Mukana oli mieheni, käly ja hänen avokkinsa. Ja leffa mitä kävimme katsomassa oli uusin Vares.

Jotenkin olen aina ajatellut ettei nuo Vares -leffat ole ollenkaan mun juttu. Joskus tosi kauan sitten katsoin varmaan jonkun ensimmäisistä ja jotenkin se ei sytyttänyt yhtään. No, voin kertoa että nyt on tämänkin äiskän mielipide muuttunut.

 

 

 

Oli viimeisen päälle tehty elokuva, aivan älyttömän hyvä! Hetkeäkään ei tullut että olisi ehtinyt ajatella että "mitenhän ne lapset nyt siellä pärjää" vaan kokoajan piti tapittaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Vei kyllä niin mukanaan! Juoni oli mitä mahtavin ja ehkäpä osittain tätä päivää.

Mitään en halua leffasta paljasta, oli sen verran mahtava. :) Mutta! Liitän mukaan trailerin ja joka vain tykkää suomalaisista tai yleensä Vares -elokuvista niin suosittelen lämpimästi!

https://www.youtube.com/watch?v=tydKTKknSGw

Viime vuoden lopulla kävimme mieheni kanssa kahdestaan katsomassa Mielensäpahoittaja elokuvan. Siinä oi myös aika hupaisa leffa. :) Mutta ehkä enemmän minua vei mukanaan tuo Vares.

Pitäisi käydä enemmänkin elokuvissa, mutta en tiedä miksi sinne on aina niin vaikea lähteä tai yleensäkään suunnitella sinne lähtemistä. No joo, onhan tässä lapsukaiset ja tämä arki aika haipakkaa. Mutta jollain tavalla se on oma rentoutumishetki ja saa tovin ajaksi ajatukset muualle kuin että pitäisi tuota pyykkiä pestä tai imuroida. :)

Meidän neitilläkin ensimmäinen kerhoviikko takana tälle vuotta ja ollut tyttö kyllä onnellinen, kun saanut kavereiden kanssa touhuta ja leikkiä. :) Ja äiskä on päässyt jumppaamisen makuun! Siitä lisää myöhemmin! :)

Tässä pikakatsaus tähän hetkeen ja jospa sitä ensi viikolla ehtisi paneutua enemmän päivittämiseen.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo.

Niin se kutsuu, vaan Kuusamo mutta eipä se auta kun ei voi lähteä! :D Mutta vielä voi sentään ihanasta reissusta muistelmia jakaa. Niinkuin tyttö puhuu, että kirjoittaa Muumipapan muistelmia. Tällöin hän menee yleensä keittiönpöydän alle "kirjoittamaan" :D
Mutta takaisin Kuusamoon! Lauantaina päivänä päätimme että käymme vähän Rukalla pyörimässä. Viikonloppuna siellä oli Freestyle cupin avajaiset. Oli ilotulitukset ja kaikki! Ei vaan oikein näkynyt nekään, kun oli sumuista. Eli koko ilotulitus meno vähän harakoille.
Kävimme munkkikahvilla läheisen hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Oikein alkoivat meille uudet munkit paistamaan, kun olivat loppuneet! Ihanasti ajateltiin asiakkaista. Varmaan vaikutti se, että munkkia odotti myös yksi nelivuotias tyttö. :D

Lenkillä pääsin myös käymään kauniissa Juuman maisemissa. Ai että on kaunista tuo luonto tuollapäin. Ja kun oli niin ihanasti lunta. Ainut huono puoli oli, kun ei noita pyöräteitä hirveästi ollut, niin hirvitti kävellä tien reunaa vaunujen kanssa. Onneksi oli vielä valoisaa.
Päivä oltiin touhuttu jos jonkinmoista, niin oltiinhan me väsyneitä kun illalla sohvalle pääsi kellahtamaan. Untakaan ei tarvinnut paljoa houkutella. :) Lapsetkin nukkui tosi hyvin, kun mökissä oli viileät makuuhuoneet.

Sunnuntaina alkoi sitten pakkaaminen ja siivoaminen. Kävimme vielä Rukalla Pitäjän pirtissä vähän syömässä ja tuliaisia ostelemassa. Mukava reissu kaikin puolin.
Lapset olivat reissussa rähjääntyneitä, niin matka kotiin meni ilman pysähdyksiä. Itsekin saatoin hiukan torkahtaa. Ihan hetkeksi. ;)

 

Vähän jo suunniteltiin, että olisi kiva keväällä uudestaan lähteä käymään Kuusamon huudeilla. Vaan täytynee katsoa sitten miten aikataulut käy yhteen ja ainahan se on vähän rahakysymys tuo reissaaminen. :/ Mutta onneksi voidaan yhteistä aikaa ja hetkiä viettää myös täällä kotipuolessa. Ei se katso aikaa eikä paikkaa, kun on kivaa. Seura sen tekee. :)

Pukin tuomisista..

On saanut kyllä tosissaan tehdä lumitöitä! Huhheijaa ku on taas iha hiestä märkänä ku aamun pukannu lunta! :D Oon vissii jotenki päästäni sekaisin, mutta minä vaan niin nautin tuosta hommasta. Jotenki se on sellaista "aivot narikkaan" -hommaa. Saa ihan omaa tahtia tehä ja ehtii miettiä vaikka mitä. :) Päivän ohjelma siinä samalla suunniteltu kun on lumet pukattuna!

Ja on se vaan niin hyvää liikuntaa. Vaikkakin en tiedä mitä tuo mun selkä on siitä mieltä. No, perjantaina on hieroja että siellä varmaan saa sitten kuulla kunniansa jos on jumissa enemmän ku viimeksi. :D

Rokko on meilläkin nyt selätetty! Kummallakin se oli, joten nyt voi huokaista että on ollut kummallakin. Ja että se on nyt ohi! Pienemmällä hankalampi. Enemmän näppyjä ja kuumettakin jonkin verran. Isommalla ei ollut kuin näppyjä ja niidenkin kanssa selvittiin helpolla.

Meidän neitin osalta joulupukki oli kyllä aivan hirveästi liioitellut. Paketteja oli niin paljon, että tyttö ei jaksanut edes kaikkea aukaista aaton aikana! Kyllä me oltiin miehen kanssa silmät pyöreinä ku katottiin sitä pakettien määrää!

Mutta oli paljon hyödyllistäkin tavaraa! Esimerkiksi sukset! Ihan huippu juttu ja ihan oikeat monot ja siteet sun muut. Ei niitä, joissa voi olla omilla kengillä, jotka ei pysy jalassa ja joista jää hirveät traumat jne. Ei tietenkään itsellä ole tällaisista mitään kokemusta tai traumoja. ;)

Kuivaharjoittelua :D

Neiti pääsi kokeilemaan suksiaan ja olihan tyttö mielissään! :) Ihana että tykkää ja on muutenkin niin ulkoilmaihminen kuin voi vain olla.

Toinen älyttömän hyvä lahja oli luistimet. Tämäkin laji on jo kokeiltu ja on tykännyt siitäkin hurjasti. Eli tässäpä onkin meidän perheelle kevätlajit! :D Varaa ei kyllä ole itselle ostaa mitään vehkeitä, mutta toivon mukaan meidän neiti ei ihan heti lähde mitään hurjaa vauhtia viuhtomaan näillä vehkeillä. :D

Luistimet onneksi löytyy sekä mieheltä että minulta, niin saadaan yhdessä luistella. En itse vain ole hetkeen luistellut, niin taidan olla samassa pisteessä osaamisen kanssa kuin tyttökin. :D

Nyt täytyy jatkaa ruoanlaittoa. Loppuviikosta onkin paljon tapahtumaa ja pääsen viettämään lauantaina laatuaikaa ystäväni kanssa leipomisen merkeissä. :) Ihanaa!!

Hyvin rauhallinen uuden vuoden aatto

Meillä tosiaan vieteltiin ihan vain kotosalla uutta vuotta perheen kesken. Meille kyllä pystyi onneksi veljeni tulemaan yökyläilemään ja vähän piristämään lapsia. Ja ehkä vähän meitä aikuisiakin. :)

En muista nyt tarkkaa päivää ja viikkoa mutta noin parisen viikkoa sitten kävimme ystäväperheen luona kylässä, jossa puhkesi vesirokko. No, tietenkin tämä sitten meille iski. Esikoinen jo hiukan antoi viitettä rokosta ennen joulua, mutta kunnolla se puhkesi vasta (onneksi) joulun jälkeen.

No nyt on sitten kuopuksen vuoro. Ehkä alamme hänen kanssaan olla siellä pahimmassa vaiheessa ja tytär on jo parantunut melkeinpä kokonaan. Tai siis ruvella on lähes kaikki näpyt. Tytölle ei tosiaan kuume noussut, joten saa nähdä miten juniorin kanssa käy.

Tyttären selkänäppyjä

Mutta onneksi ei oltu suunniteltu mitään uudeksi vuodeksi niin eipä harmitakkaan. Ja pakkohan tää on joskus sairastaa. Onneksi ei tarvi isompana sairastaa! :) Ja mikä onni, että tuo mieskin on lomalla, niin ei tarvi yksin valvoa ja hoitaa näitä muksuja. :) <3

 

Meidän pikkumies sai ihanan yökkärin jouluna. Naurettu maha kippurassa kun ukkeli päästelly rupsuja ja tuo teksti pepussa. ;D Toivotaan että rokko lähtee pian niin päästään normaalisti liikkumaan ulos ja muutenki pois neljän seinän sisältä!