tiistai 28. lokakuuta 2014

Talvi tuli! Ja meni...ja hiukan pihahommista.

Oi sitä iloa ja riemua mitä lumi voi tuoda tullessaan! :) Tytär ei meinannu housuissaan pysyä kun aamulla heräsi ja katsoi ulos! :D Ja kun satoi päivälläkin niin voi että oli ihmeteltävää. Onhan siitä viime kerrasta jo kauan aikaa kun ajattelee neljävuotiaan näkökulmasta. :)



Asioilla käydessämme ilma oli aika hurja ja tytärtä huolettikin että jos kaikilla ei ole talvirenkaita, niin miten ne pysyy tiellä. Ihana <3 Omaan autoonhan vaihdettiin edellisenä päivänä :D eli juuri ajoissa! ;)




Kuitenkin suruksemme lumi alkoi sulaa seuraavien päivien aikana ja pihamme oli taas ihanaa mutahiekkalällyä. Ah! Ja eikun joka ulkoilun jälkeen kihveli ja harja käteen kuistilla ettei kaikki kantaudu sisälle. Voi että minä odotan sitä ensi kevättä kun saadaan pihaa alkaa laittamaan nii loppuu tuo hiekkaralli! :)






Kovasti ollaan jo pihaa suunniteltu ja mies sai sukulaiseltaan pientä avantia, joten päästiin tasoittelemaan pihaa, niin osaa itsekin paljon paremmin hahmottaa mitä tulisi mihinkin. :) kovin haastavasti hoidettavaa pihaa meille ei kannatakkaan laittaa, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo! Uskokaa tai älkää, olen onnistunut tappamaan myös kaktuksen! :D
Raukka pieni jäi yhdelle hyllylle, joka oli hiukan näkökentän yläpuolella. Kaksiosta muutettuamme pois huomasin vasta tämän kyseisen kaktuksen. Raukka oli ihan kuihtunut kasaan! Eli ei, ei mitään kauhean haastavaa elävää meille ellei kyse oli lapsista! :D


Asiasta kukkapurkkiin! Pihaa suunniteltu siis kovasti ja ideoita hurjasti! Lisäksi teimme myös näitä hittijuttuja eli lyhtytelineitä seipäistä tai miksi niitä nyt kutsutaankin :) Mies on onneksi näppärä käsistään niin itse ei tarvinnut kuin seurata vierestä ja sytytellä lyhdyt. Ihanannäköisiä ovat varsinkin kun pimeä tulee niin nopeaa! Ihana nähdä kuinka ne valaisevat pihaamme kun lumikin on maassa. :) Ulkovaloja kun ei vielä pihassa ole.




maanantai 27. lokakuuta 2014

Reissun kolmas päivä

Kolmantena päivänä oltiin jo päästy asettumaan taloksi ja päästiin kiinni hyvään päivärytmiin. Aamulenkit oli ihan huippujuttu! :) mukava tulla takaisin lenkiltä sisälle virkistyneenä ja päivä vasta edessä! :)
Vili piti huolen siitä, ettei tarvinut tyhjänpanttina istua. Rapsutuksia oli aina valmis vastaanottamaan! :D




Kiertelimme autolla, koska ilma oli hiukan sateinen ja välimatkat pitkiä paikkojen välillä, missä kävimme. Autolla olimme myös siksi, että lapsukaiset ottivat samalla pienet nokoset, jotta jaksoivat paremmin. Isomman kanssa kun on nykyään tuo päikkäreille meno aikamoista tappelua.











Kälyni poikaystävällä oli kisat ja siksi ei ollut kanssamme kiertoajelulla, joten mahduimme jopa yhdellä autolla kurvailemaan! :D kaunista seutua oli, voi että. Mukaan liitän kuvia, mutta kuten aiemmin jo kirjoitin niin kuvat ovat aikalailla autosta otettuja. Ja tässä tulee oikein suuri määrä sellaisia kuvia :D ja laatu on puhelimeni laatua, joten ei mitään priimaotoksia. Koettakaa kestää!







Lenkkeilyt olivat myös jälleen meidän ohjelmistossamme. Oikein innostuin, kun maastot olivat jotain niin huikeaa! Ja kuten mieheni sanoi, että kun ei tiedä yhtään missä on ja kuinka pitkä matka on vielä että päästään takaisin, niin on paljon mukavempi olla lenkillä! :D kieltämättä nuo kotimaisemat alkaa välillä vähän maistumaan puulta.



Päivä meni muutenkin ihan rauhallisissa merkeissä ja aloin itse jo jännittämään seuraavaa iltaa, jolloin oli edessä starsshow ja pienokaisten hoitovuoro kälylle ja hänen poikaystävälleen! :) On se jännä kuinka sellaistakin jännittää, vaikka tietää ettei mitään pahaa varmasti tapahdu. :) sitä ei ymmärräkkään tuollaiseen pieneen nyyttiin kiinni jäämistä ennenkuin itse sen kokee.



Illalla tuli myös kälyni poikaystävä kisoista ja oli voittanut! :) kultamitali kaulassa sieltä asteltiin sisälle ja oltiinhan me iloisia hänen puolestaan! :) Hyvä J! :)


torstai 23. lokakuuta 2014

Täydellisen perheen määritelmä?

Kävimme taannoin tutkimuksissa poikamme kanssa ja eri paikoissa juostessamme, tuli eteeni hiukan hämmentävä tilanne.
Olimme koko perheen voimin odotustilassa odottamassa, että pääsisimme lääkärin luo. Hetken siinä ollessamme, vanhempi naispuolinen henkilö oli kulkemassa ohitsemme ja yhtäkkiä pysähtyi kohdallamme.
Hän ihasteli kovasti uutta tulokasta ja kyseli sukupuolta. Huomatessaan, että meidän esikoisemme on tyttö, joka hääräsi veljensä ympärillä hän sanoi:" Teillä on tyttö ja poika, teillä on täydellinen perhe!"
Nainen hymyili kauniisti sanojensa jälkeen ja poistui paikalta. Ensin sanat tuntuivat ihanilta ja hymyilin takaisin.



                                                     

Mutta myöhemmin, kun aloin miettimään sanoja, tunsin hämmennystä. Onko oikeasti täydellisen perheen kriteeri, että löytyy kumpaakin sukupuolta? Tai niinkuin minun mummuni tokaisi kerran käydessämme; "Nyt teillä on kumpaakin sukupuolta, niin nyt ei tarvitse enempää tehdäkkään!"
Kuinka oudolta tämä minusta kuulostaa! En ole koskaan määritellyt itselleni, tai tavoitteekseni, että perheessämme pitää olla tyttö ja poika. Tai että lapsimäärä on kaksi. Minusta se on väärin!
Onhan minulla joskus ollut mielikuva, että perheessä olis ihana jos olisi kolme lasta, mutta ei se minusta ole määritellyt sitä, että perhe olisi täydellinen. Tärkeintä minusta on, että kaikki lapset ovat terveitä ja eloisia, ihania lapsia! :)


                                 

Mieheltäni sitte kyselin, että miten hän olisi reagoinut, jos kuopus olisikin ollut tyttö. Hän vain sanoi, että ihana olisi silti ollut uusi tulokas, eikä se olisi muuttanut hänen tunteitaan vauvaa kohtaan. Mutta saattaisi olla, että kahden tytön jälkeen sitä odottaisi, että jos tulisi vielä lapsia, hän odottaisi poikaa saapuvaksi perheeseen.
Joku ehkä saattaa ajatella minua hiukan pikkumaiseksi asian tiimoilta, mutta minua vain ihmetyttää. :) En tiedä minkälainen itsellä olisi sitten reaktio, jos kuopus olisikin tyttö. Enkö kokisikaan perhettäni täydelliseksi?

                                                      

tiistai 21. lokakuuta 2014

Harmaa keli mutta ei haittaa! :)

Yks yö oli nukuttu mieheni siskon luona ja ensimmäinen aamu alkoi sään puolesta aika harmaana. Onneksi ei kuitenkaan satanut ja pääsimme heti aamusta lenkille! :) Meille tulikin reissun aikana rutiiniksi, että joka aamu kävimme pitemmän lenkin. Se oli kyllä todella käytännöllistä. Itse jaksoi parhaiten, koira sai lenkin ja vielä kun poitsu nukkuu kaikista parhaiten aamupäivästä.



Maastot oli aivan mahtavat! Lähettyvillä oli kolme erikokoista järveä ja kiersimmekin monesti niitä. Lisäksi lenkkipolullamme oli aivan järkyttävän valtavan korkea mäki! (kuulemma eteläsuomen korkein mäki, siltä se tuntuikin! :D)




Mäen päälle päästyään tuntui kyllä keuhkoissa aika mukavasti! :D vähän vielä flunssaisena ja ei ehkä kaikista parhaimmassa kunnossa muutenkaan, niin huh! Onneksi oli piippu mukana! :D (minulla on rasitusastma, joten mäki tuntui kovalta vaikka vauhti oli pieni)

Joka tapauksessa nautin ulkoilusta ihan hirveästi. Erilaiset maisemat ja korkeuserot tekivät lenkeistä niin paljon monipuolisempia kuin täällä kotona. :)




Ekana päivänä metsästimme miehelleni lenkkareita, jotta hänkin pääsisi kunnolla nauttimaan ulkoilusta. Kävimme ensin kauppakeskus Karismassa. Karisma oli oikein monipuolinen ja iso kauppakeskus ja olisi ollut jos jonkinmoista liikettä, minne jalat olisi vienyt. Vaan onneksi ei ollut rahaa niin paljon, että olisi siihen pystynyt! :D Karismassa oli myös jonkinmoiset hintahulinat. Oikeaa nimitystä en niille hulinoille nyt muista, mutta väkeä oli paljon!
Tyttäremme oli myös innoissaan, kun vastaan käveli Ville Viikinki, jonka hän näki viimeksi reilu vuosi sitten ollessamme risteilyllä. :)



Kävimme myös kauppakeskus Valossa, joka oli paljon pienempi keskus. Siellä sijaitsi ihana pieni kahvila cafe ida. Ihanaa salaattia ja mikä annos! Kahvilassa ei ollut liikaa väkeä, joten pikku-ukkelinkin pystyi ihan rauhassa syöttämään kahvilan nurkkapöydässä. :) syötiin miehen kanssa ihanaa caesar-salaattia kanalla! :) Nams! 






Päivä meni muuten rennoissa tunnelmissa ja tutustuimme myös yöpymispaikkamme lähellä sijaitsevaan puistoon. Tyttö tietenkin tykkäsi kovasti siitä hommasta. Hänhän rakastaa kiikkumista ylikaiken. :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Miten niin kiireinen arki? + kuopuksen synttärit!

Huhhuija tätä syksyä...ja yleensäkin loppu vuotta. Meillä painottuu suurimmaksi osaksi sukulaisten ja ystävien sekä tuttavien juhlapäivät juurikin loppuvuodelle. Aika rulianssia ollut ja eikun jatkuu vaan! Sitten menin vielä ystäväni synttäritkin unohtamaan tässä tohinassa! Pienen pahoittelurunon viestillä pistin ja onnittelin, myöhässä. Noloa. :/

No onneksi näillä ikävuosilla ei enää ole niin väliksi, vaikkei ystävät aina muistakkaan. Pääasia että he ovat olemassa ja heitä voi tavata vaikkei mitääns en tärkeämpää syytä olekkaan. :)
Ystävien ja sukulaisten apu on korvaamatonta tässä hulina-arjessa. Meidän esikoisen syntymäpäiviä vietettiin vklna ja leipomista ja siivoamista riitti. Kälyni on onneksi enemmän kuin taitava kakkujen ja muun leipomusten tekemisessä. Joten jälleen voin turvautua häneen tässä asiassa! Tuhannesti kiitoksia! :) <3

Myös siskoni, jota näen melkein joka viikko, ojentaa aina auttavaa kättään. Vaikka hänellä itselläänkin on reilu puolivuotias touhutyttö ja kaksi koiraa. Ehtivä nainen. ;)
Kolmas, joka on monesti apuna on yksi tärkeimmistä ystävistäni, joka on myös tyttären kummitäti. Monesti hän jaksaa työpäivienkin jälkeen vääntäytyä meille ja oli apuna myös kuopuksen ristiäisiä järjestäessä.


Suuri kiitos kaikille muillekin avusta! Aina ei muista tarpeeksi usein kehua ja kiittää näitä korvaamattomia ihmisiä!

Ja mitä neidin synttäreihin tulee, niin juhliminen oli hiukan raskasta, mutta nyt on juhlat juhlittu ja tyttö saanut paljon ihania lahjoja. :) paljon on käynyt vieraita kahden päivän aikana! Kuvia synttäreistä näkyy tässä postauksessa :)

Nyt on aika hiukan levähtää ja huokaista ennen alkavaa viikkoa! :)


torstai 16. lokakuuta 2014

Reissuun lähtöpäivä

Kuten lapsiperheelliset tietääkin, että lasten kanssa pitkiä matkoja kulkeminen vaati monesti pitkää pinnaa ja paljon aikaa. Eli kiireellä ei edes kannata suunnitella lähtevänsä! Meidän onneksemme mieheni oli jo ennen reissua aloittanut loman, joten meillä oli aikaa pakata yhdessä ja rauhassa. Ja mikä hienointa, matka voitiin aloittaa heti aamusta (kun lapset yleensä ovat väsyneempiä ja nukkuvat edes tovin) ja arkipäivänä!
Liikennettä ei kovinkaan ollut, joten tämäkin äiskä usklatautui rattiin ja ajoi jopa yli puolet matkasta! Hyvä äiskä! :D


Pysähdyimme ensimmäisen kerran Viitasaaren ABC:llä. Se oli pitempi pysähdys, jossa söimme lounaan ja esikoinen sai temmeltää leikkialueella huoltoaseman sisällä. Samalla oli helppo syöttää pienimies, kun pystyi samalla seuraamaan toisen touhuja leikkipaikassa. :) Ihan perus noutopöydän otimme syödäksemme, kun tiedettiin että herkkuja ja hyvää ruokaa tulee varmasti syötyä matkan aikana. :) Samalla oli hyvä sauma vaihtaa kuskia!


Pysähdyimme vielä kerran ennen päämääräämme Teboil Tähtihovissa. Kyseiseen huoltoasemaan kuuluu silta, joka ylittää autotien, joka oli isommasta lapsestamme hyvin hauskaa. Piti seistä tollottaa tovi sillalla ja ihmetellä miten kauhean lujasti ne autot menevätkään. :)
Ko. huoltsikalla joimme vain pikaiset kahvit ja tytölle mehut ja pojalle syötöt ja eikun takaisin matkaan!


Matka sujui aivan älyttömän hyvin! Olin yllättynyt kuinka hyvin poika nukkui, oikeastaan koko matkan paitsi pysähtyessä huoltsikoilla. Isommalle oli tämä pelastava tekijä eli dvd-soitin. Päätettiin pelata oikein varman päälle ja ottaa soitin, jos sattuu olemaan huonot nettiyhteydet niin ei tule sen takia huutoa autoon! :D Eihän tuollainen pieni voi ymmärtää miten se joku netti voi noin yhtäkkiä vain katketa!


Automatka kesti noin 7 tuntia pysähdyksineen ja olimme kuitenkin neljän jälkeen iltapäivällä perillä, joten jäi vielä aikaa ulkoilla kovasti pitkän ajomatkan jälkeen. :)
Viltsu oli intopiukeena odottamassa tuloamme! :) Loppupäivä todellakin ulkoiltiin ja asetuttiin taloksi mieheni siskon luokse.


Mukana muutama kuva ensimmäiseltä päivältä :)
Ja tosiaan kuvien laatu on puhelimeni syytä (Galaxy 4), joten mitään hienoja otoksia ei kannata odottaa! :D Lisäksi myös reissusta otetut ovat suurinosa auton sisältä otettuja. Pahoittelen!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Katutaidetta!

Olen lenkeilläni myös käynyt keskustan tuntumassa ja törmäsin siellä aivan mahtavaan asiaan; katutaiteeseen! En tiedä kauan sitä on harjoitettu, mutta mikä mahtava idea! Ja lisää tätä, jokaiseen vaikka vähän syrjäisempäänkin alikulkuväylään! Piristää mukavasti ja on katseltavaa ja ihailtavaa lenkkipolkujen varsilla!
Ärsyttää, kun jotkut ihmiset sotkevat alikulkukäytäviä ja muita tuhruisilla teoksillaan ja tekevät monen mielestä jopa pelottavannäköisiä teoksia. Hyihyi.


Minut hurmasi erityisesti vähän kauempana keskustasta oleva kaunis taidemaalaus, joka oli juurikin tällaisen alikulkusillan seinällä. Monet autoilijat ja muut kulkijat varmaan katsoivat ihmeissään, että mitä tuo emäntä seisoo keskellä pyörätietä ja pällistelee seinää! :D




Tässäpä olisi kuva kyseisestä maalauksesta. Eikös olekkin hieno! Itselläni kun ei ole minkäänlaisia piirtämisen tai maalamisen taitoja, niin on jotenkin käsittämätöntä miten jonkun kynästä tai pensselistä tulee tuollaista jälkeän! Arvostan! :)


Lisäksi myös hiukan toisenlaista maisemaa lenkiltä. Mikä siinä vedessä näin isompanakin kiehtoo? :D





Täältä ollaan reissusta ajelemassa kotia kohti, joten erilaista postausta tulee vähän myöhemmin! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!  :)

torstai 9. lokakuuta 2014

Reissuun!

Meillä jäi perheen kesälomailut lyhyeen, kun vauva syntyi juhannuksen tienoilla ja oli tätä oman pihamaan projektia ja terassin tekoa yms. Nyt kun on tilanne vähän rauhoittunut ja poikakin kasvanut päätimme lähteä pienelle reissulle, pienellä budjetilla.
Matkamme suuntana on Lahden lähellä oleva kunta, jossa mieheni sisko asuu poikaystävänsä kanssa. Heidän talouteensa kuuluu myös kaksi kissaa ja meidän koiramme Vili. :)
Vili päätettiin aikanaan siirtää asumaan mieheni siskon luokse, koska Vili kiltistä luonteestaan huolimatta on hyvinkin tarkka karvoistaan.
Kun tyttäremme syntyi asuimme pienessä kaksiossa ja tila kävi ahtaaksi koiralle. Raukka käveli seiniä pitkin paniikissa, kun tyttö lähti liikkumaan joka tietenkin seurasi koiraa ihan kaikkialle. Parhaaksi katsoimme sijoittaa Vilin muualle ennenkuin ehtii tapahtua mitään. No, sille tielle on Vili jäänyt ja ihanan kodin on Vili saanutkin. :) Myös nykyiset huoltajat ovat rakastuneita meidän karvakuonoon ja ovat pitäneet aivan ihanasti huolta karvaturrista. Kiitos siitä <3
Nyt olemme siis lähdössä katsomaan sekä mieheni siskoa, hänen miestään ja kissojaan, mutta myös ihanaa karvaturriamme! :)



Reissumme on pidennetty viikonloppu eli pienimuotoinen paussi tulee kirjoittelulle. Ehkä tekee ihan hyvääkin. :D
Tarkoituksenamme on käydä reissun aikana katsastamassa Sibeliustalolla Jarkko Tammisen luotsaama starsshow. Lapset ovat sen aikaa mieheni siskon kanssa, niin saa äiti ja isäkin vähän laatuaikaa viettää. ;) Jännittää hirmuisesti, toivottavasti on hyvä! :) Siitä myöhemmin sitten reissun jälkeen lisää! :)



Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ihana puisto!

Meidän esikoistyttäremme on aivan hullaantunut leikkipuistoihin! Meidän kotimme lähellä ei oikeastaan ole yhtään, vaan kaikki puistot ovat joko automatkan päässä tai pyöräilymatkan päässä, niin että tyttö istuu pyörän kyydissä. Siksi tuntuu, että tytölle onkin aivan valtavan ihanan mahtava juttu, jos lähdemme käymään puistossa! Päivän kohokohta! :) Oikeastaan tämä on ainut harmittava asia tonttimme sijainnissa.
Mutta onneksi ihana isi on luvannut tytöllensä jos minkälaista härpäkettä pihaan, kunhan saadaan piha ensin siihen kuntoon! Toivottavasti ensi kesäksi! :D



Puistoja olemme alkukesän ja kesän aikana kulkeneet aika paljonki, silloin kun kuopus oli vielä masuasukkina. Nykyään kun on niin kylmät säät, joten ne rajoittavat lähtemistä kun ei oikein viitsi tuolla viimaisessa ulkoilmassa alkaa syöttämään pientä puistonpenkillä. Pakko päästä aina sisätiloihin lämpimään.





Siksi olenkin tykästynyt keskustan tuntumassa sijaitsevaan puistoon, jossa kesälläkin paljon kuljimme. Keskustaan on jonkin verran matkaa, mutta matka ei ole mahdoton. Ei edes tyttärelle kävelymatkana!




Kyseisessä puistossa virikkeiden tarjonta lapsille onkin aikamoinen. Tuskin missään muussa puistossa kaupungissamme on tällainen tarjonta! En ole ainakaan törmännyt. :) Huomauttakaa toki, jos olen ihan väärässä! :) Kaiken kukkuraksi puiston läheisyydessä on yleinen vessa, joka siivotaan säännöllisesti. Aina on ollut puhdas, joten minäkin raskaana ollessani (ylitarkkana äitinä) uskaltauduin käymään kyseisessä vessassa! :D




Puiston vieressä on myös ihana kahvila, joka on auki kesäaikoina. Hinnat ovat kylläkin näin kotona olevalle hiukan tyyriit, mutta eihän siellä aina tarvitse käydä. Monesti on mukanamme ollut jonkinlaiset eväät, joten vältymme kustannuksilta.
Liikkuminen puistoon tapahtuu yleensä omalla autolla tai bussilla. Kumpikin sopii hyvin meille ja bussillakin kun vielä päästään ilmaiseksi! (Esikoinen täyttää 4 vuotta tässä kuussa!!)




Mukana kuvia yhdestä puistoreissusta, missä poikakin on jo tupsahtanut maailmaan. :)





maanantai 6. lokakuuta 2014

Omena-asiaa

Omenakausi on jo ohi, mutta omenoita on joka paikka edelleen pullollaan, ainakin meillä! On pöydällä ja pakastimessa, on tehty erilaisia leipomuksia omenoista yms. Valitettavasti kuitenkin minulla on tämä kurjaakin kurjempi omena-allergia.
Olen aika arka kokeilemaan, miten reagoin minkäkin maalaisiin omenoihin tai erilaisiin lajikkeihin. Teininä, kun itse hoksasin ko. allergian, oli seuraukset niin rajut ettei ole uskaltanut oikein kokeilla sen jälkeen. Ensin tuli vain kieleen ja huuliin kutinaa ja kohta alkoikin kurkki turvota! 
Keitettynä, paistettuna tehtyä omenaa tai pakasteessa ollutta voin kyllä syödä, eli ongelma onkin tämä niin ihana tuore omena. Äidillänikin on omenapuu omalla pihallaan, jossa tänäkin kesänä oli niin valtava määrä omenoita, että sai pelätä oksien katkeavan! Ja minä kateellisena katselen vierestä, kun muut saa syödä suoraan puusta poimitun omenan. Epäreilua!


 Tässä muuten yksi aivan huippu omenapiirakka resepti, jonka löysin jokin vuosisitten kotikokin sivuilta:

200 g margariinia
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
3-4 omenaa
kanelia ja sokeria


  1. Sulata rasva tai käytä pullomargariinia.
  2. Sekoita kulhossa sokerin kanssa.
  3. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle.
  4. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua.
  5. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat. Itse käytän mitä tahansa omenalajia, jota kotona sattuu olemaan. Jos omena on hapanta, pinnalle kannattaa laittaa vähän runsaammin sokeria. Tällä taikinalla on tehty onnistuneita piirakoita kaikista hedelmistä, joten kokeilla voi.
  6. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.
  7. Paista 200 asteessa n. 30 min.
  8. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.


 Noh, olenhan minä tietenkin omenoista valmistellut jos minkälaista luomusta, mutta. Siinä on se mutta, että yleensä luomukset ovat aika sokeripitoisia piirakoita tai paistoksia. Eli ei kellään olisi vinkkejä tähän asiaan, että omenaa voisi syödä hiukan terveellisemminkin?
Meinaan että tarvisi tämä äiskän alkaa jo miettimään tuota syömispolitiikkaa, eikä pelkästään liikkumista! :D Varsinkin nyt kun on tässä romuskassa!

 


Vinkkejä kovasti haluaisin miten näitä niin ihania omenoita saisin minäkin syödä terveellisesti käsiteltyinä! :)


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lenkkeilyt kehiin!

Niinkuin otsikko jo kertoo, niin on aika tämänkin äiskän aloittaa kuntoilu!
Nuorimmainen lapsemme syntyi kesäkuussa ja hän ei tykännyt ei yhtään kesän helteistä. Hän huusi kuin päätä olisi leikattu, kun vietiin ulos. Eli meidän loppukesä pojan kanssa meni aika lailla sisätiloissa. Tai ilmastoidussa autossa. :D
Onneksi isäkin oli lomalla. Isyysloman lisäksi hän piti vähän kesälomia päälle, niin tyttäremme (tässä kuussa 4 vuotta täyttävä) sai nauttia kesäsäästä ja purkaa pihalla valtavaa energiamääräänsä.
Elokuun puolessa välissä esikoinen aloitti avoimessa päiväkodissa olevan kolmen päivän kerhon. Kerho on maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8-11. Ihana ajankohta!
Olen päättänyt käyttää tämän ajan siis hyödyksi ja käyn kunnon lenkillä näinä aikoina!

Kerho ei ole ihan kävelymatkan päässä kotoamme, koska asumme "melkein maalla," joten kuljemme joko bussilla tai omalla autolla, jos meillä on käytössä sellainen.
Auton ollessa käytössä käytän hyväkseni sen, että voin vaihtaa maisemaa, eikä aina tarvitse olla samassa paikassa vaunujen kanssa kiertelemässä.





Elokuussa oli ihania kelejä ja ainut huono puoli, mikä on tullut näiden päivien keleihin on tuuli. Voi tuuli, kun teet vaikeaa pukeutumisesta! Onneksi se ei tätä äiskää lannista, vaan mennään lenkille, kun on mahdollisuus! :)




Meillä tosiaan esikoinen ei oikein pitkistä lenkeistä välitä. Pyörällä yli tunnin lenkkejä ei oikein jaksa ja se on hänen mielestä tylsää, jos ei pysähdytä välillä puistossa. Ja ei tietenkään iso tyttö enää missään kärryissä istu! Eipä siinä, meillä ei ole kaksosten vaunuja, joten en voisikaan kaksia kärryjä työntää! :D

                                                     

Tänäänkin käytiin hiukan haistelemassa raitista ilmaa miehen kanssa, vaikka tuuli on aika kylmänoloinen ja itsellä ääni pois. :/ Pakko oli vain saada ulkoilmaa, ettei seinät kaadu päälle!
Mukana muutama kuva lenkkipoluilta aikaisemmin tänä syksynä. :)

Mukavaa päivää kaikille!



lauantai 4. lokakuuta 2014

Tästä se alkaa!


Vihdoinkin! On päästy tämän blogin aloittamiseen. Kauan hauduteltu juttu, niin jospa se kannattaisi. :)
Ystäväni opastuksella olen päässyt jo hiukan sisään tähän ihmeelliseen maailmaan. Iso kiitos siitä! Ilman häntä olisin kyllä ollut todellakin peukalo keskellä kämmentä!
Nyt on perehdytetty hyvin ja olisi aikaa tehdä ensimmäinen oikea postaus, ihan ite!
Tämän blogin tarkoitus on siis käsitellä ihan arkisia asioita ja kaikkea mitä tässä maailmassa sattuu ja tapahtuu. Liittyy se sitten talon laittamiseen sisältä tai ulkoa, perheeseen, ikuisesti kestävään kuntoiluprojektiin tai vaikkapa ruuanlaittoon!
 
 


 
 
 
 
Tervetuloa mukaan! :)