Olimme koko perheen voimin odotustilassa odottamassa, että pääsisimme lääkärin luo. Hetken siinä ollessamme, vanhempi naispuolinen henkilö oli kulkemassa ohitsemme ja yhtäkkiä pysähtyi kohdallamme.
Hän ihasteli kovasti uutta tulokasta ja kyseli sukupuolta. Huomatessaan, että meidän esikoisemme on tyttö, joka hääräsi veljensä ympärillä hän sanoi:" Teillä on tyttö ja poika, teillä on täydellinen perhe!"
Nainen hymyili kauniisti sanojensa jälkeen ja poistui paikalta. Ensin sanat tuntuivat ihanilta ja hymyilin takaisin.
Mutta myöhemmin, kun aloin miettimään sanoja, tunsin hämmennystä. Onko oikeasti täydellisen perheen kriteeri, että löytyy kumpaakin sukupuolta? Tai niinkuin minun mummuni tokaisi kerran käydessämme; "Nyt teillä on kumpaakin sukupuolta, niin nyt ei tarvitse enempää tehdäkkään!"
Kuinka oudolta tämä minusta kuulostaa! En ole koskaan määritellyt itselleni, tai tavoitteekseni, että perheessämme pitää olla tyttö ja poika. Tai että lapsimäärä on kaksi. Minusta se on väärin!
Onhan minulla joskus ollut mielikuva, että perheessä olis ihana jos olisi kolme lasta, mutta ei se minusta ole määritellyt sitä, että perhe olisi täydellinen. Tärkeintä minusta on, että kaikki lapset ovat terveitä ja eloisia, ihania lapsia! :)
Mieheltäni sitte kyselin, että miten hän olisi reagoinut, jos kuopus olisikin ollut tyttö. Hän vain sanoi, että ihana olisi silti ollut uusi tulokas, eikä se olisi muuttanut hänen tunteitaan vauvaa kohtaan. Mutta saattaisi olla, että kahden tytön jälkeen sitä odottaisi, että jos tulisi vielä lapsia, hän odottaisi poikaa saapuvaksi perheeseen.
Joku ehkä saattaa ajatella minua hiukan pikkumaiseksi asian tiimoilta, mutta minua vain ihmetyttää. :) En tiedä minkälainen itsellä olisi sitten reaktio, jos kuopus olisikin tyttö. Enkö kokisikaan perhettäni täydelliseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti