Lasten suusta. Tai meidän neitin suusta tällä kertaa. Osa 1

Näitähän juttuja riittää lapsista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että meidän neitillä on jokin ihmeellinen ajantajunta näiden juttujen kanssa! Saanut kyllä itse kukin nauraa hänelle, kun kulkee neitin kanssa kylillä. Tässäpä siis muutama niistä:

*A oli minun mukanani Tupperware -kutsuilla. Ne järjestettiin ystäväni luona ja kaikki paikallaolijat tietenkin naisia. Itse kutsujen esittelijä on ennestään tuttu myös tytölleni ja tytär osasi olla oikein rento, oma itsensä kutsuilla. Yhtä laitetta esittelijä esitteli hiukan kauemmin ja teki sillä myös hienon jälkiruoan, jota kaikki saimme maistaa. Kuitenkin kesken laitteen esittelyn meidän neiti avaa suunsa ja sanoo: Kuule S, sinä puhut niin paljon, että mua alkaa ihan väsyttään!" Luonnollisesti tämä keskeytys sai kaikki hervottomasti nauramaan. :D

*A oli mummun luona yökyläilemässä (minun äitini luona). Häntä suuresti kauhistutti, että hänen enonsa eli minun veljeni täytti juuri 18 vuotta! A:n mielestä se on ihan kauhean vanha jo! No mummu tietenkin kertoi tähän väliin oman ikänsä ja totesi itsekin että sehän on paljon enemmän. Meidän neiti sitten mummun iän kuullessaan painoi otsansa käsiään vasten pöydälle ja totesi: " Ou mai gaad, mä en kestä! Mummu sä oot ihan järkyttävän vanha!" :D no todellisuudessa monihan pitää äitiäni hyvinkin nuorena ja hän on ulkonäöltään hyvin nuorekas. Toivottavasti itsellä on samat geenit. ;)

*Olimme perhekerhossa lasten kanssa piiitkästä aikaa. Neiti oli varsinkin mielissään kun sai kavereiden kanssa touhuta ja luvan kanssa juosta salissa ja riehua. Kun tuli ruoka-aika ja alkoi porukka siirtyä kohti ruokailutilaa, jäimme vielä hetkeksi muutaman muun kanssa saliin. Neiti löysi puiset keilat ja otti kaikki käteensä ja tuli minun luokseni: " Äiti, minkä väristä kaljaa sinä haluat juoda?" :D (Ensinnäkin en tykkää kaljasta se maistuu pahalle ja toiseksi meillä juodaan alkoholia TODELLA vähän ja sitä ei oikeastaan koskaan ole missään esillä. :D) Äitille saattoi pieni puna kasvoille nousta, kun seurassamme oli myös muutamia, joiden elämään alkoholi ei kuulu millään tavalla.

Meidän arki muuten ollut vähän rankkaa, kun edelleen ollaan kipeinä. Ensi viikolla lomaillaan, joten voi olla ettei täällä ehdi/jaksa/pysty/kykene käydä. Mutta ihanaa kevätlomaa niille, joilla sitä on ja työniloa muille! :)

Nyt lähti!

Kilot nimittäin. Tai ainaki yritetään saada lähtemään! :D Koko aikuisikäni olen painoni kanssa tapellut. Esikoistani ennen olin jo aika tuhdissa kunnossa ja raskaudesta tuli vielä lisää. Sitten pudotin todella kovasti painoa. Kun jälleen tulin raskaaksi niin tietenkin tullut kiloja lisää. Nyt on taas sitten aika ryhdistäytyä ja saada kiloja pois.

Itse olen täysin tunnesyöjä ja siksi on välillä vaikeaakin saada paino kuriin. Olen myös hyvin kriittinen ulkonäköni suhteen, enkä koskaan koe olevani tarpeeksi hyvä itselleni. Se nyt johtuu lapsuudesta, kun ei kaikille ole riittänyt omana itsenään. Äitiäni saan kiittää eniten siitä, että tunsin itseni lapsena tärkeäksi ja kelpasin sellaisena kuin olin. <3  Sen takia on monesti vaikea päästää muitakin lähelle, kun ei ole itsensä kanssa sinut. Voi, jos olisi varaa niin jonkun palkkaisin minua piiskaamaan eteenpäin. Kuitenkaan ylimääräistä ei ole, niin yritetään pärjätä omin konstein.

Yläkerrassamme on minulle hyvin hyödylliseksi osoittautunut crosstrainer, jota monesti telkkaria katsellessa samalla käytän. Lenkkeily onnistuu lasten kanssa kotona ollessa oikeastaan silloin kuin esikoinen on kerhossa. Kuopus VIELÄ nukkuu hyvin aamupäivästä, niin helppo laittaa isäntä vain kärryyn ja menoksi!

Kuitenkaan tämä ei riitä, jos ruokavalio on ihan päin honkia. Tähänkin olen nyt tehnyt muutoksen! Olen pienentänyt ateriakokoja ja vähentänyt hiilareiden syöntiä. Syön kuitenkin samaa ruokaa mitä tytärkin, koska hänen ensimmäinen kommenttinsa oli ruokailun yhteydessä (ruoaksi perunaa ja jauhelihakastiketta), että en minäkään halua ottaa pottuja, kun et sinäkään ota! Joten keskityn enemmän valikoimaan välipalat ja ruoan yhteyteen kasviksia/salaattia enemmän. Ja vettä. Sitä vettä minä olen yrittänyt kovasti juoda.

Hyvin on lähtenyt tämä prosessi käyntiin ja olo on paljon parempi! :) Lisäksi hankin itselleni jumppakortin, jossa käyn arkipäivinä. Jumpat on iltaisin, joten pääsen siellä käymäänkin, kun mies on tullut jo töistä. Lisäksi olen tosiaan saanut mummini (luitte oikein, mummini) lomareissun ajaksi hänen hukka-korttinsa vuokralle. Ja olen aivan myyty. Sieltä löytyy varmasti kaikki, mitä liikkuva ihminen tarvii. Ainut huono puoli, että yrittävät saada ostamaan koko vuodeksi. Ja itse kun olen hyötyliikunnan ystävä, kesäisin en halua sitoutua minkäänlaiseen sisäliikuntajuttuihin. No, ratkaisuja varmasti löytyy minunkin tilanteessani Hukkaan, mutta otetaanpa yksi kortti kerrallaan ja säästetään ensin vähän rahaa! :D
Toivotaan että kelit pysyy sellaisina, että lenkkeilykin on mukavaa! :) vaikka nyt tällä hetkellä nämä kelit ei hirveästi vakuuta. Onneksi omistan icebugit! ;)

Ihanaa ystävänpäivää!

Nyt se ihana odotettu päivä tuli! Kylläkin meidän perheessä hiukan eri tavalla meni tämä päivä ja koko viikonloppu kuin oli aluksi suunniteltu.

Meillä on muksut kipeänä ja pienempi kuumeessa edelleen. Hiukan harmittaa tietenkin ja varsinki lasten puolesta, kun joudutaan jumittumaan kotiin. Mutta onneksi se tulee taas vuoden päästä uudestaan. :)

 

Pikkupotilaat <3

Eli hyvin rauhallinen on meidän viikonloppu. Sovittiin ystäväpariskunnan kanssa, että otamme sitten tämän ystävien juhlimistamisen jokin toinen viikonloppu. Onhan ne ystävät sellaisia että voi niitä muulloinkin juhlistaa kuin ystävänpäivänä. :) Tärkeitä ovat kovin <3

Vielä Tabermannia lopuksi ja kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää ja viikonloppua! :)

Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina,
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

Tommy Tabermann

Ai mitä, töihinkö?

Niin se vain menee, että tämäkin äiti on alkanut katsella hiukan noita työapajia. Maaliskuussa koittaa se päivä, kun äitiysloma (tai virallisesti vanhempainvapaa) loppuu. Kuinka lopulliselta se tuntuukaan! Kauheaa, että aika menee näin nopeasti ja kohta on kaksi kävelevää ja puhuvaa muksua kotona. Mihin ne minun vauvat aina häviää?!
Ehkä on huomannut tässä toisen kohdalla, että on nauttinut enemmän vauva-ajasta ja antanut olla oikeasti vauva. Tuntui, että esikoisen kanssa mentiin niin lujaa ja aina mietittiin, mitä seuraavaksi kehityksessä tapahtuu ja mitä saa nyt antaa syötävää. Ihan kuin olisi joku kiire ollut! Ja sitten, hups, meni jo! On ne vaan niin ihania murusia nuo muksut! <3 Ei siitä pääse mihinkään.

Kesältä 2014, sisko hoitaa velua

Sähköposteja olen tosiaan laittanut eri paikkoihin, kun tuolla mol.fi -osoitteessa ei ole mikään huikea tarjonta ollut. Ja ehkäpä saan (toivottavasti) onnekseni olla vielä kesän kotona ja aloittaa syksyllä uuden lukukauden. Se olisi sekä lasten kannalta ihana asia että työn kannalta. Työkin kun on lasten parissa, yllättäen. :D Lapset saisi kesästä nauttia ja äitin kanssa polkea niin paljon kuin jaksaa. Ja työt aloitettaisiin syksyllä ja olisi uusi lukukausi edessä ja uudet asiat. Pidetään peukkuja!

Viikonloppu kovasti jo kutittelee, kun on paljon tapahtumaa. Perjantai on minun ja mieheni vuosipäivä ja meillä tulee yhdeksän vuotta täyteen. Ihan hassua kuinka aika menee nopeaa! Lauantaina sitten menemme ystävien kanssa syömään ja tyttöjen kesken leffaan. Illaksi meille saunomaan ja viettämään iltaa. Pitkästä aikaa!

Vuosimallia 2007 :D

 Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Voihan hampaat

Meillä on tosiaan ja muutamia viikkoja vietetty tosi levottomia öitä. Meidän poitsu on näköjään sellanen, että sitten kun niitä hampaita tehdään, niin yritetään vääntää heti kerralla muutama! Ennen joulua puhkesi yksi ja muutaman päivän päästä toinen. Ja näin kaksi alahammasta on tehty!

Tämä ylähampaiden teko onkin sitten iha eri juttu..joo, onhan ne isommat mutta jotenkin alkaa jo tuntua tämä valvominen yöllä. Yksi hammas on jo ylös puhjennut ja ikenen läpi kuultaa KOLME hammasta. Eli siis ylhäälle keskelle tulossa vielä yksi ja samaan syssyyn vielä ylös kulmahampaat.

Että ei se tietenkään ole mikään ihme, että valvottaa.

Tänäänkin olisi ollut ihana ilma käydä lenkillä tytön kerhon aikaan, mutta väsymys voitti ja piti ajaa takaisin kotiin, että saa hetkeksi silmät ummistaa.

Mutta on ne nuo hormoonit vain niin outo juttu. Tällä hetkellä itse on kotona ja lapset 4v 4kk ja kohta 8kk, niin sitten kun näkee pienen vastasyntyneen, voi elämä. Tai itseasiassa kyse oli videonpätkästä eikä ihan livenä näkemisestä! :D Tämä äiskä sai taas sellainen vauvakuume -kohtauksen! (jos sitä voi siksi sanoa :D) Uskomanonta miten tuollainen pieni nyytti osaa olla suloinen. Siskollenikin tuossa juuri päivittelin, että kai tämä alkaa jonkinmoinen syndrooma olla. Sitä voisi vain tehdä vauvvoja! :D

Mutta siis onnittelut vielä pienestä nyytistä ystävälle ja hänen miehelleen! <3

Meidän poika synnärillä

No ehkä tässä tilanteessa osaa kuitenkin omaa järkeä kuunnella ja miettiä, että oma jaksaminen tällä hetkellä tärkeintä. Meidän vauva nyt tällä hetkellä valvoo kovasti, joten olisi varmasti tuskaa odottaa toista. Ehkäpä joskus, sen tulevaisuus näyttää. :)

Ja tulihan minulle tässä hiukan erilaista projektia, kun saan olla pikkusiskoni kaasona! <3 Aivan ihanaa! Mahtavaa päästä suunnittelemaan ja järjestelemään ihania juhlia ja kaikkia! Itse on vain sellainen ihminen, että pitää olla jonkimoinen projekti meneillään, että jaksaa. Ihmehomma sekin.

Googlesta napattu kuva

Eilen piti käydä zumbaileen ja tänään vuorossa rpv. Saa nähdä miten sitä taipuu huomenna sitten jumppailemaan. Mutta nyt täytyy rientää välipalan laittamiseen, kun pienempi vielä nukkuu.

Mukavaa päivänjatkoa!