Voi tätä tuskaa! Voin kertoa, että nyt sattuu! Ma-Ti yönä alkoi tämä kipu. Ihan kauhea. Kosketusarka koko toinen rinta. Syöttäminen sattuu, pumppaaminen sattuu. Auta armias jos joku vahingossa osuu, edes hipaisee! Tekisi mieli hiukan voimasanoja käyttää vaan ei, ei pysty. Liian pieniä korvia kuulemassa.
No, kaikesta huolimatta yritin käydä vähän ulkona lasten kanssa. Minulle helpompi kun saa isompi muksu energiaa purkaa ulkona, niin sisällä hiukan rauhallisempaa. Ehkä. :D Enpä kyllä muista milloin viimeksi olisi tällaisesta kivusta kärsinyt. Luin jostain että jos muu perhe on flunssassa, niin monesti imettävälle äidille voi tulla rintatulehdus. Ilmeisesti meille kävi juuri näin. Muulla perheellä on olly flunssa. Miehellä ja kuopuksella edelleen. Ja minä sain tämän ihana tulehduksen!
No, täytyy kiittää ettei ole kuumetta, joka vie loputkin voimat. Eikä kuumota tai ole tukkeutuneita tiehyeitä. Ei ainakaan niin, että niitä tuntuisi kun tunnustelee rintaa. Pienenä piristyksenä tälle postaukselle vähän ulkoilukuvia, meidän pihalta ja läheiseltä pururadalta.
Pakko kertoa myös esikoisen kivi-ystävästä. :D Raukka kun toisella ei ole naapurissa heti kavereita ja velipoika on vielä niin pieni ettei ole leikkijäksi. Niin tyttö keksi itselleen kivikaverin! Sitä kiveä se on kannellut ulkona jokapaikkaan ja ilman sitä ei voi liikkua mihinkään! :D Jotenkin niin hellyyttävää kun toinen yrittää kaveria keksiä. :) <3
Hienosti näkyy lapsen jaloissa meidän johdot. :D jouluvaloja varten on hiukan asennukset jääneet huonosti esille. Nolo! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti