A-luokan reissu osa 1

Kyllä vain tämäkin äiskä pääsi vähän tuulettumaan viime viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa kaksi yötä pois kotoa, niin voitte kuvitella että hiukan stressasi ennen lähtöä. Jälkeenpäin ajattelee vain että "onpa sitä taas itsekäs, kun luulee olevansa niin korvaamaton ja eivät muka täällä pärjää." :D

Ja että oliko kivaa? No mitäpä luulette, kun saa ystävän kanssa lähteä kahdestaan, hotelliyöpymiset aamiaisineen ja kaiken lisäksi vielä hullut päivät! No joo, ehkä kuitenkin matkan päämäärä ja kaikista huikein spektaakkeli oli joku ihan muu. ;)

norski lentää!

Tosiaan lähdimme perjantaina matkaan ystäväni kanssa iltaisella ja lentokoneella tietenkin. Helsinkiin ei paljon kannata muulla mennä jos aikoo ottaa kaiken ajan irti viikonloppureissusta stadissa. Perjantai-iltana ei nyt hirveästi raskaan työviikon päälle jaksettu, joten koneesta pois päästessämme suuntasimme kohti hotellia. Yövyimme "ytimessä" eli Scandic Simonkentässä. Mielestäni ehdottomasti kätevintä yöpyä Kampin lähellä, koska siinä on lähellä kaikki mahdolliset julkisen liikenteen välineet ja kauppakeskukset muutaman askeleen päässä.
Hotelliin vietiin kamppeet ja sitten metsästettiin ruokaa, mäkkäriä! :D Otettiin  muonat mukaan ja takaisin hotellille. Ja tietenkin kun jäi Vain Elämää katsomatta, niin kaivelin laukusta iPadin ja katselimme syödessämme ohjelmata. :) Näin rennosti aloitimme ja päätimme nukkua hyvin, että jaksetaan bailata lauantaina. ;)

shoppailumeiningit ja hieno sensurointi :D

Helsingissä on aivan älyttömän kätevä kortti, jolla pääsee liikkumaan kaikilla julkisilla. Siihen pystyy lataamaan rahaa ja sitten eikun kruisailemaan! Oli ihan huippua ja tosi helppoa! Jos asuisi pääkaupunkiseudulla, niin pärjää kyllä ilman autoa, jos ei tarvi mitään suurostoksia tehdä kotiin mennessä. Ei taida tänne kotikaupunkiin tulla noin hienoja juttuja liittyen julkiseen liikenteeseen..meinaan että täältä meidänkin perältä kun lähtee, niin arkisinkaan ei kulje bussi kuin tunnin välein. :D Että täälläpäin tuo oma auto on kyllä osoittautunut hyvinkin tärkeäksi.

Lauantaiaamu oli aika kalsea ja sateinen, mutta eipä se meidän mieltä madaltanut, kun tiedettiin mitä oli tulossa. Ja mikä muu ilma nyt olisi paras, jos tarkoitus on shoppailla! Aamu aloitettiin tietenkin aamupalalla ja hirveää ruuhkaa ei kyllä ollut aamupalalla kun nämä äiskät oli siellä jo hyvissä ajoin. :D Oli ihana nauttia valmiista aamupalasta ja vielä ihan rauhassa. Ainut kenen takia tarvi pöydäsä nousta olin minä itse! Välillä se tuntui kyllä vähän oudolta, kun ei kukaan roikkunut lahkeessa vaatimassa jotain. :D Syötiin itsemme täyteen ja sitten eikun menoksi!

stokkalla oli allas, jossa oli kaloja! :D

Shoppailun aloitimme hulluilta päiviltä ja sinnekin kerkesimme hyvin aikasin, joten olipas mukava kierrellä isolla kylällä stokkalla ihan rauhassa ja vielä hullune päivien aikaan! :D ehkä nuo etelän ihmiset ei ole niin sekaisin näistä päivistä kuin kotikaupungissa. :D Ja olinhan minä saanut lahjakortteja Stockmannille synttärilahjaksi, niin olihan ne PAKKO tuhlata juuri nyt. Ihan pakko. Uskokaa pois! :D
Hulluilujen jälkeen poikettiin Sokoksella ja tietenkin iltaa varten kynsilakat sun muut tarvittavat. :) pikkuliikkeitä kierreltiin ja vähän jokaisesta meinasi tarttua jotain mukaan. Kummallinen juttu. ;) kahvilla käytiin yhdessä välissä aivan ihanassa pienessä kahvilassa nimeltä Ciao. Otettiin puoliksi jätskiannos, jossa oli kahta eri makua; kinderjäätelö ja suklaajäätelö. Ja voitte arvata, että oli ihan hirviän pahhaa. ;) sitten eikun hotellille laittautumaan ja valmistautumaan muutaman juotavan kanssa iltaa varten. :)
 

nams!

cappucinossakaan ei ollut moittimista. :)

Jätetäänpäs lauantain loppukertomus sitten seuraavaan kertaan. ;) Täytyy ehkä itsekin paneutua tähän koulutehtävään, joka annettiin syyslomaviikolle! :D

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Kuntokuuri

Noniin, nyt päästään tähän aiheeseen, mikä on ollut viime kuukausina minulle hyvinkin ajankohtaista. Eli vähän itsestään huolehtimista ja kropan kuntoon pistämistä. And I like it! Uskokaa tai älkää. :D kai sitä on sitten hiukan sekaisin, mutta näin on käynyt.

Koko aikuisikäni on oikeastaan mennyt jonkinlaisen ylipainon kanssa. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Esikoisen jälkeen (lokakuu 2010) tilanne oli todella kaoottinen, suoraan sanottuna. Kiloja oli ennen raskautta jo liikaa ja ne tietenkin vain lisääntyivät. Painoni oli jopa kolme numeroinen, joka sai minut heräämään todellisuuteen ja siihen että nyt on aika tehdä jotain. Painonpudotusprosessi sai alkunsa silloin.

Pudotin painoa omatoimisesti ja äitini tuella ja sainkin noin 30kg pois ja olokin oli tietenkin mitä mahtavin tällaisen jälkeen. Vihdoin oli henkisesti valmis suunnittelemaan omia häitä, kun tuntui siltä että voi näyttää kauniilta omana hääpäivänään.

 

Tässä sais hyvän porrastreenin! :D

 

Toisen lapsen jälkeen (kesäkuu 2014) jälleen oli tullut lisää painoa, mutta ei sentään kolmenumeroista lukua vaaka näyttänyt. Mietin kovasti miten saisin itseäni niskasta kiinni ja sattuipa niinkin mahtavasti, että mieheni sisko hoksasi vinkata ystävästään, joka oli alku vuodesta valmistunut personal traineriksi ja oli myös ravintoneuvoja (ja vielä sillä hetkellä työttömänä). Minähän innostuin tästä asiasta ja otin heti yhteyttä häneen. J on aiva huippu! Hän on saanut elämäni muuttamaan suuntaa toden teolla. Aluksi ajattelin, että teemme vain jonkin kotijumppaohjelman, jotta minun ei tarvitse stressata siitä, mihin lapset saa hoitoon siksi aikaa kun olen salilla. (Olin siis vielä kotona lasten kanssa, kun aloitin prosessin J:n valmennuksen alla) Mutta teimmekin todella suuria muutoksia. Ruokaohjelmat, kuukausiohjelmat ja lihaskunto-ohjelmat, KAIKKI!

Heinäkuussa aloitimme tämän matkan ja ei voi muuta sanoa kuin, että tää on niin mahtavaa! Tuloksia on tullut kovasti ja oon tykännyt sekä ruokavaliomuutoksista että lihaskunto-ohjelmista. Olo on ihan superhyvä ja jaksaa paljon paremmin asioita.

J on ollut todella paljon tukena ja pystyn olemaan häneen yhteydessä milloin vain ja lisäksi minun täytyy antaa hänelle viikottainen raportti siitä, miten on mennyt, mikä on tuntunut hyvältä/pahalta yms. Ei sanat riitä kertomaan kiitollisuuttani tätä ihanaa ihmistä kohtaan. Vihdoinkin olen saanut itseäni niskasta kiinni ja muuttamaan elintapani terveellisemmäksi.

Myös mieheni on ollut hengessä mukana ja sen suurempia ohjeita tai ohjelmia noudattamatta puottanut melkeinpä saman verran painoa kuin minäkin. :D eli koko perheen remontti on menossa.

Tässä vain on se yksi huono puoli, nälkä kasvaa syödessä. Nyt on alkanut tuntua pikku hiljaa siltä, että riittääköhän loppu peleissä mikään siihen, että on itse tyytyväinen. Paljon on vielä matkaa, että minusta saadaan "normaalipainoinen", mutta siltikin alkaa olla ehkä hiukan liian kriittinen itsensä suhteen. En todellakaan aio mihinkään bikinifitness -villityksiin lähteä tai muuhun samanlaiseen, tarkoitus on vain saada itsensä kuntoon ja elämäntavat terveellisiksi.

No, päivityksiä kuitenkin tulee tästä aiheesta varmasti aina jossain välissä, mutta ilman tätä ihanaa ihmistä en olisi päässyt edes näin pitkälle, kiitos J! <3

Omasta maasta ja ihan ite tehtyjä!

Meillähän on niinkin ihanasti tämä juttu, että kun marjaan tekee mieli syksyn tullessa niin voi ottaa sen muutaman askeleen ulko-ovelta ja perillä ollaan! :) Kyllä vai,n meidän kangas on ollut tänä syksynä täynnä mustikkaa ja puolukkaa ja sitä on sitten ämpäritolkulla omin voimin ja mummujen ja tätien voimin tyhjennetty. 

 

Toinen hyvä puoli tässä on se, että meidän muksut pistelee suoraan metsästä itsekseen marjoja ja meidän neiti varsinkin on ollut poimimisesta tosi innostunut! Oma poimuri, pinkki tietenkin voi hiukan vaikuttaa asiaan ;) Äitille piti tietenkin hankkia sitten oma Marjukka (poimurin nimi), joka oli myös yllättäen pinkki. :D tai aniliinipunainen mielestäni. Mutta meillähän kaikki hiukan punaiseen vivahteiset värit on pinkkejä.

Pikku-isäntä on näyttänyt itsestään hyvinkin erilaisia uusia puolia. Itse en nimittäin puolukasta välitä kuin survoksena tiettyjen ruokien kanssa tai jossain jälkiruoassa joskus. Mutta meidän pieni mies on alkanut suoraan varvuista napsimaan näitä happamia marjoja. Maiskutus kuuluu ja "namnam!" :D mikäpä siinä, terveellisiähän ne ovat.

Lisäksi olemme äitini kanssa tehneet suolakurkkuja. Voi nams, ne on niiiin hyviä! Ja varsinkin, kun on mummun ohje saati näidenkin tekoon. Ja yllätyksenä tuli kuinka helppoja nekin on loppujen lopuksi tehdä. Vaikeinta taitaa olla se odottelu, kun niiden täytyy maustua parisen viikkoa. Nyt olisi kuitenkin se aika, että saisi alkaa maistelemaan näitäkin herkkuja.

Marjojen syönti on itselläni lisääntynyt räjähdysmäisesti. Ennen söin todella harvoin ja sekin oli jossain makeassa, yllättäen. Nyt kun on tehnyt elämäntapoihin muutoksia, niin on tullut syötyä suuria määriä marjoja ja alkaa jo hiukan pelottaa, että entä jos ne loppuvatkin kesken! Mansikka on ehdoton suosikki marja itselläni. Lakkoja haluaisin vielä joskus käydä poimimassa, kun ei ole koskaan sitä tullut tehtyä. Kuulemma isotöistä ja hankalaa. Mutta silti voisin kokeilla. :)

Kävimme myös viikonloppuna Turkansaaressa syysmarkkinoilla. Siellä oli sadon tuomia herkkuja hiukan laajempi valikoima, kuin meillä kotona ja paljon muuta ihanaa hyplättävää. Ja koko ulkomuseo on kyllä huikea paikka. Harmi vain, että siellä ei tule useammin käytyä. Onneksi syysmarkkinoista on tullut perinne meille, niin tuleepahan kerran vuodessa edes käytyä! :)

 

 

Puuhevonen oli kiva :)

Ihana leikkimökki myös löytyi

 

Ja täällä minä taas kouluhommien keskellä jatkan ja illaksi töihin. Kyllä, viimeinkin sain tyäharjoittelupaikan ja on muuten huippu paikka! Mukavaa syksyn alkua! :)

ps. Yhtä asiaa pitää vielä hehkuttaa!!!!

Nyt on loppukatselmuskin pidetty! :) Jeee!!!