Iso koululainen

Vai miksi sitä nyt voisikaan aikuiskoulutuksessa opiskelevaa sanoa? :D

Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, tykkään kyllä tosi paljon! Jotenkin ehkä aikuisopiskelijoilla on enemmän motivaatiotakin, kun jokainen sinne on vapaaehtoisesti hakenut ja haluaa opiskella. Ja mikä on todella positiivista, niin luokan koko ei ole liian suuri. Meitä on vähän vajaa parikymmentä ihmistä ja tullaan kyllä hyvin juttuun keskenään.
Koulu ei tietenkään ole ilmainen, mutta kun alkaa mielessään kertaamaan mitä siihen kuuluu niin osoittautuu tämä tutkinto aika halvaksi. Kaikki mahdolliset kynistä ja kumeista lähtien kirjoihin ja paperimateriaaleihin asti on valmiina nenän edessä odottamassa. Tuntui ihan hassulta, kun muistelee lukioaikaa. :D Tuntui että kaikki mitä siellä tarvitsi piti itse kustantaa.
Tutkinnon suorittaminen kestää vuoden, joten koulupäivinä on paljon asiaa ja materiaalia kerralla. Ja ensimmäinen esseetehtävä pitäisi tehdä. ESSEE!? Mitenköhän se menikään? :D

Yllätyksenä koulussa tuli ehkä se että koulu on alusta alkaen todella tiivistä. Kuulin juttuja aiemmin jo tästä koulutuksesta ja siitä puhuttiin että "muutamia päiviä viikossa on iltantunteja ja sitten jossain vaiheessa alkaa työssoppiminen." Kuitenkin tarkoitus on pikimmiten heti koulun alettua alkaa etsimään itselle työssäoppimispaikkaa (Huom! Ohjaaja painotti ettei ole kyse harjoittelusta enää tässä vaiheessa vaan työssaoppimisesta! :D) ja niinä päivinä kun ei ole koulua, on tarkoitus olla töissä.

Eli toisinsanoen 5pv viikossa tehdään töitä koulun eteen.

Toisen kerran tämä kuva, mutta olkoot :D

Olin ehtinyt tehdä muksuille e-sopimuksen eli lapset ovat 10 päivää kuukaudessa hoidossa. ONNEKSI tähän voi tehdä muutoksen jos elämätilanne muuttuu. Eli kun vaan saan työpaikan, niin lapset alkavat kokopäiväläisiksi. Hurjaa.

Meidän muksujen päiväkotitaival on alkanut ja isommalla ei kyllä ole minkäälaista ongelmaa asian kanssa. Menee pää kolmantena jalkana muiden mukana ja ensimmäisestä päivästä lähtien! Miten niin on tylsää olla kesä kotona ilman kavereita äitin ja vuoden ikäisen pikkuveljen kanssa!? :D

Juniorilla on ollut hiukan hankalampaa. Raukka. Itkien on monet kerrat jäänyt hoitajan syliin, mutta onneksi on jo päivät mennyt paremmin. Tutti, jota ei kotona tarvittu kuin yöunilla välillä on kylläkin hiukan palannut enemmän päiviemme iloksi (riesaksi), mutta asia kerrallaan. :)

Muruset pihalla

Tässäpä hiukan aukaisua meidän arkeen tällä hetkellä, mukavia aurinkoisia päiviä! Nauttikaa, kun on vielä aurinkoa ja vähän lämmitänkin!